TYÖSSÄKÄYNTI ON VOIMAVARA – Henrietta

Nyt olen työskennellyt kuukauden päivät Mielenterveyden keskusliiton viestinnässä. Ihmiset ja asiat ovat jo tulleet tutuiksi ja työntekokin arkipäiväistynyt mutta voi, että nautin siitä edelleen! Maanantaiaamuisin on vähän nihkeää herätä kuuden jälkeen, viedä koirat aamukävelylle ja vaeltaa lähes tunti työpaikalle ratikalla ja junalla. Mutta perillä on mukavaa. Töitä on ollut riittävästi, muttei liikaa – siis aivan sopivasti.

Töissä minulla alkaa olla yhä useampia tehtäviä, joita en voi saattaa valmiiksi saman päivän aikana ja tunnen olevani ammattilainen, kun pitää priorisoida ja ylipäätään muistaa hoitaa sellaisiakin asioita, jotka odottavat esimerkiksi jonkun muun kommenttia.

Vaikka minulla on kaikki modernit pelit ja vehkeet, minulla on myös aivan tavallinen vaaleanpunainen vihko, johon kirjoitan kaikki tärkeimmät hoidettavat asiat. Siitä on sitten helppo pyyhkäistä yli tehdyt ja pitää kirjaa nimistä ja numeroista, joita ei kuitenkaan aina tule näpyteltyä kännykkään tai koneelle. Toimenkuvasta riippumatta minulla on aina ollut näitä ”to do” – vihkoja muistin tukena.

Työskentelen kolmena päivänä viikossa. Harmittaa kaikki se mielenkiintoinen, mikä tapahtuu niin päivinä kun en ole töissä. Mutta olen huomannut, etten taitaisi vielä jaksaa enempää. Rakkaan piirustusharrastuksenkin jouduin laittamaan tauolle, koska se vei liikaa voimia täyden työpäivän ja pitkien työmatkojen jälkeen.

Vapaapäivistäni olen saanut paljon entistä enemmän iloa nyt kun työssäkäynti rytmittää arkea. Nyt osaan nauttia siitä, että saan nukkua pidempään. Olen huomannut myös olevani paljon aiempaa aikaansaavempi. Olen jaksanut hoitaa asioita kaupungilla, käydä vesijuoksemassa ja jopa pitää keittiötä siistimpänä.

Vaikka työssäkäynti hetkeksi rasittaakin niin pitkällä juoksulla se on mahtava voimavara, jonka olen huomannut lisäävän elämän laatua ja aktiivisuutta.

– Henrietta Gyllenbögel, työkokeilija, Mielenterveyden keskusliitto

Jaa tämä sivu.Share on FacebookTweet about this on Twitter