Hyvinvointipyörän eri osat tukevat toisiaan – Blogi

TM_profiili_varjostus

Ihmisen elämään vaikuttaa jatkuvasti eri osa-alueita, jotka yhdessä muodostavat hyvinvointimme perustan.

Kuusiosaisen hyvinvointipyörän kirjoituksissa tarkastelen tunteita, ajatuksia, fyysisistä hyvinvointia, tahdonvoimaa ja vuorovaikutusta sekä arvoja ja henkistä hyvinvointia.

Voit lukea kaikki Tunne & Mielessä vuoden 2016 aikana ilmestyneet osat tältä sivulta.

Kiitos, että olet ottanut hetken sisäisyyden ravitsemiselle kanssani.

Henna

 

hyvinvointipyora

 

 

Hyvinvointipyörän osa-alueet:

  • Tunteet
  • Ajatukset
  • Keho
  • Tahdonvoima
  • Vuorovaikutus
  • Arvot ja henkisyys

 

 

 

 

Osa 6

Arvot ankkureina

Olo on tyhjä ja kurja. Missä on ilo ja täyttymyksen tunne? Olin juuri saanut päätökseen monta kuukautta kestäneen työurakan. Ehkä tyytyväisyyden tunne löytyy muutaman hyvin nukutun yön jälkeen?

Ei – ontto ja puhki kulunut tunnetila pitää pintansa. Ulkoisesti työurakka meni nappiin. Sisäinen olo kuiskii päinvastaista. Mistä johtuu epäsuhta ulkoisen todellisuuden ja sisäisen kokemuksen välillä?

– Elämän tyydytys riippuu siitä, kuinka hyvin saavutukset vastaavat sisäisiin todellisiin arvoihin ja merkityksiin, kirjoittaa Camilla Tuominen tunteiden ymmärtämistä käsittelevässä Tunnekuvakirjassa. Täyttymyksen tunne jää kokematta, jos ulkoisesti hienot saavutukset eivät saa meitä tyydytetyksi. Silloin, kun saavutukset eivät vastaa todellisia henkisiä arvojamme, jäämme yksin tyhjän tunteen päällä.

Elämä tuo mukanaan yllätyksiä ja kriisejä, joiden myötä sisäinen paha olo, levottomuus ja uupumus valtaavat mielen.  Kriisin aikana tai jälkeen pohdimme syviä kysymyksiä kuten, mihin suuntaan haluan kehittyä ihmisenä tai mikä on elämän merkitys?

Ihminen etsii luontaisesti vastauksia kysymyksiin ja tietä ulos epävarmuuden tunteesta. Kaikkeen ei löydy järjellistä selitystä. Moni saa turvaa hengellisyydestä ja uskonnosta. Ihminen voi olla vahvasti henkinen, ilman uskonnollista sitoumusta. Henkisyys on kykyä herkistyä elämälle ja ymmärrystä siitä, että olemme osa suurempaa kokonaisuutta.

Henkisyys voi rakentua monin eri tavoin, kuten luonnon tai taiteen äärellä saatuihin ylevöitymisen kokemuksiin. Voimme päästä kosketuksiin itsemme kanssa musiikin, kirjallisuuden, kirjoittamisen, luovan tekemisen tai liikkumisen avulla. Henkinen hyvinvointi kumpuaa itsensä toteuttamisen kokemuksesta ja kyvystä elää omien arvojensa näköistä elämää.
Inhimilliset arvot ovat sisällämme vaikuttavia aineettomia ankkureita. Arvojen pohjalta tehty päätös tuntuu oikealta, niin kehossa, pään sisällä kuin tunnetasollakin.  Elämä tuntuu sopusointuiselta, kun arjen toiminta ankkuroituu arvoihimme. Arvoja kartoittamalla voimme tuntea elämän enemmän valittuna.
Siinä missä keho tarvitsee terveellistä ravintoa, niin terveellistä tarvitsee sielukin.  Olennaisia kysymyksiä ovat: mitä henkistä ravintoa annan sisäisyydelleni? Mistä saan – mitä ja miten tekemällä – itselleni täyttymyksen tunteen?

 

Osa 5

Vuorovaikutus on siltojen rakentamista

Istumme tuoleilla ympyränmuotoisesti; alkamassa on dialogisuuspäivä. Hiljaisuuden rikkoo kouluttaja, psykologi, Tapio Malisen sanat: ”äitini opetti minulle: kun kohtaat toisen ihmisen, rakenna silta sinun ja toisen välille. Siitä lähtee yhteys ja vuorovaikutus”. Sydänalassani väreilee. Kuinka viisaasti äiti on puoli vuosisataa sitten osannut valjastaa lastaan elämään ja ihmisten kohtaamisiin.

Toimiva ja terve vuorovaikutus on monen asian summa. Hyvän ja kantavan yhteyssillan rakennuspuiksi tarvitsemme itsetuntemus- ja vuorovaikutustaitoja. Lähtökohtana on, että silta itseen on kunnossa. Sisäinen silta yhdistää kehon ja mielen. Se kertoo, miten ymmärrämme itseämme, tunteitamme ja toimintaamme. Ulkoisen vuorovaikutusillan muodostamiseen tarvitsemme sosiaalisia taitoja, kuten kykyä ymmärtää muita ja heidän motiivejaan.

Vuorovaikutuksen perusta on myönteinen yhteys ihmisten välillä. Hyvä silta välittää viestejä molempiin suuntiin; toimiva siltayhteys kannustaa tasa-arvoisuuteen ja avoimuuteen. Kohdatessamme toisen ihmisen etsimme kontaktia katseella, silmien kautta. Katseyhteys on alku yhteydenluomiselle. Myös puhe tai lempeä kosketus toimivat signaaleina toiselle.
Yksi tärkeimmistä taidoista vuorovaikutuksessa on kuuntelemisen taito. Se, miten kuuntelen toista, annan toisella aikaa ja tilaa puhua, on luottamuksellisen kanssakäymisen perusta. Aito kuunteleminen on läsnäoloa ilman välitöntä reagointia tai kommentointia toisen sanoihin.  Juuri kuulluksi tulemisen kokemus luo pohjaa luottamuksen muodostumiselle ja antaa meille inhimillistä voimaa.

Vuorovaikutuksen siltoja voi rakentaa kahden ihmisen välille. Silta voi myös olla ryhmän jäseniä toisiinsa yhdistävä ketju. Joukossa silta on ryhmien jäseniä yhdistävä piiri, joka luo yhteyttä ja henkii luottamusta. Ryhmässä jokainen ihminen on kuin helmi helminauhassa – tärkeä osa kokonaisuutta.

Vuorovaikutuksen laatua ei voi mitata sanojen tai mittarien avulla. Hyvä vuorovaikutus on omakohtainen kokemus. Millainen tunne on onnistuneen vuorovaikutustilanteen jälkeen? Olo on tyytyväinen j a kannatteleva: olen saanut jotain ja antanut jotain. Olotila on rauhallinen ja päällimmäisenä on tunne: minua on kuultu. Minun on turvallista olla sillalla.

 

Osa 4

Tahdonvoima on mielen ja kehon liitto

Moni ihminen elää haluamisen kierteessä ja kummastelee, missä on onni ja tyytyväisyys. Kun pyrimme täyttämään haluamisesta nousevia ulkoisia tarpeita hankkimalla uusia tavaroita, harrastuksia, elämyksiä – liikumme viettipohjaisen toiminnan alueella.

Filosofi ja tutkija Timo Klemolan mukaan egomme, eli sisäinen tarinankertojamme, pitää meidät etäällä aina läsnäolosta ja rauhasta. Ego elää haluamisen maailmassa; se haluaa ja ei halua tai sitä huvittaa ja ei huvita.  Tahdonvoima puolestaan on perustavanlaatuista elinvoimaa, jonka avulla joka aamu pystymme nousemaan ylös sängystä.

Tahdonvoimassa kyse on hyvin syvästä ja vahvasta ihmisessä olevasta voimasta, tahtotilasta. Tahdonvoima on ytimestämme kumpuavaa pitkän linjan tunnetta, voimaa ja toimintaa. Aito tahdonvoima kumpuaa aidoista, sisäisistä, tarpeistamme. Tahto tulee ajatuksista ja voima tulee kehosta, eli tahdonvoima on ajatuksien ja kehon yhteisliitto.

Tahdonvoiman elävänä pitämiseen tarvitsemme kykyä sitoutua ja sietää hetkellistä epämukavuutta. Tahdonvoimassa on paljolti itsesäätelyä. Saavuttaaksemme pitkän linjan tavoitteet tarvitsemme kykyä rajata pois epäoleellinen, hillitä itseämme erilaisten häiriöiden ja houkutusten kohdalla.
Aito tahdonvoima on myös myötätuntoa itseä ja muita kohtaan. Itsesäätely on myös hallinnasta luopumista, jotta asiat voivat tapahtua aidosti ja luonnollisella tavalla.

On tärkeää tiedostaa, miten väsymys, stressi, nukkuminen ja ravinto vaikuttavat toimintaamme. Keskeisiä päätöksiä ei ole hyvä tehdä univelkaisena, nälkäisenä tai stressaantuneena. Toisaalta ihminen on myös vahva, ja joskus tahdonvoima voi olla kaikkea aineellista ja fyysisiä ominaisuuksia vahvempi voima.

Miten löytää oman tahdonvoiman äärelle? Miten löytää oma ääni kaiken melun keskeltä? Pääsemme oman voiman äärelle hiljentämällä pään eli mielen keloja. Kosketus aitoon itseen löytyy pysähtymällä arjen keskellä ja ottamalla aikaa itselle. Etäisyyttä ajatteluumme ja toimintaamme tuovat esimerkiksi yön yli nukkuminen, kävelylenkki, päiväkirjan kirjoittaminen tai hengitys- ja keskittymisharjoitukset.

Haluamisen kierteen suunnan muuttaminen vaatii havahtumista. On opeteltava haluamaan ja tahtomaan meille oikeita asioita. Pikku hiljaa opimme täyttämään niitä tarpeita, jotka ovat meille keskeisiä ja tuovat aitoa mielihyvää.
Uusien tapojen harjoittelu vaatii toimintaa, toistoa ja sisua. Aito tahtominen tuntuu sydämessä ja koko kehossa. Oikea päätös tuntuu vatsan pohjassa asti. Tahdonvoiman äärellä olo on rauhallinen ja varma.

 

Osa 3

Yhteys kehoomme on yhteys itseemme

Elämässä toiminta ja lepo vuorottelevat. Ihminen pyrkii luonnostaan tasapainoon niin kehon käytön ja kehon asennon suhteen. Kun olemme väsyneitä, lepäämme; kun olemme joutuneet kauan kyyristelemään, pyrimme automaattisesti ojentamaan selkärangan; kun keho on nuutunut, lähdemme kävelylle; kehon tuntuessa rasittuneelta saunomme tai sen tuntuessa kireältä venyttelemme.
Keho on koti, jossa mieli ajatuksineen ja tunteineen asuvat. Keho on ankkuri, joka kiinnittää meidät tähän hetkeen. Keho on tärkeä kumppani elämän polulla.  Arjessa meidän on tärkeä kuunnella, liikuttaa, hoitaa ja huoltaa kehoamme.

Kehon fyysinen kunto arvioidaan usein erilaisin testein. Tarkastuksissa meiltä mitataan mm. verenpaine, paino, veriarvot. Meiltä kysytään liikunnasta, syömistottumuksista, unesta, ulkoilusta, mahdollisista sairauksista, lääkkeiden ja päihteiden käytöstä. Kuntokartoitus voi tuntua ulkokohtaiselta arviolta, sillä kukaan ei välttämättä kysy, miten voit tai miltä sinusta tuntuu.
Tärkeintä on se, miltä meistä tuntuu. Millainen kokemus meillä on omasta olostamme ja jaksamisestamme. Yhteys itseen on kokemus aidosta itsestä: tunne minusta itsestäni kokonaisena olentona. Parhaimmillaan keho-mielen vuoropuhelu toimii joustavan vastavuoroisesti – toinen toistaan tukien. Välillä keho kaipaa reipasta liikettä, sykkeen nostoa, lihastreeniä. Toisina päivinä arkipuuhastelu, metsäkävely, uiminen tai venyttely on parhaita kehon ja mielen huoltajia.

Hyvä kunto auttaa jaksamaan arjen toimissa. Jos haluat nostaa mielen kuntoasi, aloita nostamalla fyysistä kuntoasi.  Tai toisin päin: tyytyväinen ja hyväntahtoinen mieli nostaa kehon kuntoa. Oleellista on löytää itselle sopivia liikuntamuotoja, jotka mukautuvat arjen kiirepiikkeihin ja vuodenaikoihin. Liikunnan rinnalla on hyvä huolehtia riittävästä yöunesta ja tasapainoisesta ateriarytmistä. Hyväkuntoinen ihminen kestää stressiä paremmin kuin huonokuntoinen. Stressin haitalliset vaikutukset ovat lievempiä ja palautuminen nopeampaa.
Hengähdyshetket, tauot ja rentoutuminen ovat tärkeitä kiireisen elämänrytmin tasapainottajia. Kehon rentoutumisharjoittelun avulla opimme aistimaan, milloin keho ja lihakset ovat rentoja ja milloin jännittyneitä. Hengityksen tiedostaminen, tarkkailu ja aistiminen ovat avaimia kehotietoisuuden kehittämisessä. Kun tarkkailemme rauhoittuneessa tilassa kehon tuntemuksia ja hengityksen liikettä, mieli laskeutuu kehoon ja olemme läsnä.

Kehon kunnon parantamiseen voi kokeilla oman asenteen eli suhtautumisen tarkistamista.  Miksi ja miten liikun? Miltä liikkuminen tuntuu? Moni on saanut uusia kokemuksia esimerkiksi muuttamalla oman asenteen suorituskeskeisestä juoksemisesta tiedostavaan ja läsnäolevaan harjoitukseen.  Mitä jos en enää laskisi metrejä, vaan keskittyisin kehon tuntemuksiin, rauhalliseen hengittämiseen, ympärillä olevaan maisemaan? Kevätkesällä on mainio tilaisuus lähteä ulos luontoon. Pakkaa reppuun mukaan uteliaisuutta, lempeyttä ja aistikokemuksille avautumista.

 

Osa 2

Ajattelun ylä- ja alarekisteri

Ajattelu on ihmisen ainutlaatuinen kyky ratkaista ongelmia, oppia ja muistaa asioita. Ajattelu on henkistä toimintaa, ja se on sidoksissa sanoihin, kieleen ja käsitteisiin. Ajattelun kautta olemme vuorovaikutuksessa ympäristön ja itsemme kanssa. Kansankielellä ajattelu on järjen käyttöä. Arjessa toimimme järjen, tunteiden, intuition ja aistihavaintojen välittämän informaation pohjalta.

Mistä ajattelu kumpuaa? Millainen tausta tai maaperä ajattelullamme on? Filosofi Esa Saarinen puhuu sisällämme olevasta ylä- ja alarekisteristä. Ylärekisterin ajattelu on sävyltään elämänuskoista ja myönteistä. Alarekisterin ajattelu värähtelee kielteisesti, ja siinä on mukana kyynisyyttä. Meillä on mahdollisuus harjoitella myönteisiä ajatuspolkuja, vahvistaa elämänuskoista ylärekisterin maaperää ajattelullemme. Ensimmäinen askel on oppia huomaamaan, mistä sisäisestä tunnelmasta, eli rekisteristä, ajatuksemme nousevat.

Kerstin Jeding kirjoittaa 20 sivua huolestuneisuutta vastaan -kirjassaan, että meissä ihmisissä on tilaa sekä myönteisille että kielteisille ajatuksillemme ja tunteillemme. Itseään onnellisena pitävä nainen voi samaan aikaan olla vihainen ja pettynyt parhaimpaan ystävättäreensä. Kyse on ajatuksien käsittelemisestä.  Et saa parempaa elämää pyyhkimällä kielteisiä ajatuksia kokonaan pois.

Usein kuulee ihmisten valittavan, että ”pää on täynnä”, ”ajattelu on jumissa”, ”ajatus ei kulje”.  Moni tietää kokemuksesta, että liika pänttääminen tai aikataulupaine heikentää ajattelun suorituskykyä. Ihmiset kaipaavat mielen huoltoa, ajatusten tuulettamista, taukoja ja tilaa ajattelulle. Ajattelun ja aivojen pikavirkistäjinä toimivat lasi vettä, viisi syvää hengitystä, happihyppely tai pieni liikuntahetki.

Mitä tehdä, kun ajatukset kiertävät kehää ja samat kielteiset ajatukset palaavat yhä uudelleen? Miten saada kampittavat ajatussisällöt kannustaviksi?  Yksi toimiva keino on ajatusten nimeäminen (Kerstin Jeding). Esimerkiksi, jos mielessä pyörii lause ”olen arvoton”, niin nimeä se: ”minulla on ajatus, olen arvoton” ja toista lause ääneen monta kertaa. Tai kokeile lausetta: ”minä en selviä tästä”. Hetken kuluttua sano itsellesi: ”minulla on ajatus, että en selviä tästä”. Saatat huomata eron.  Useimpien mielestä on helpompi käsitellä ajatusta nimettynä, kuin sitä, että pitää automaattisesti ajatuksen sisältöä totena.

Ajattelun eli mielen johtaminen on haastavaa. Voimme olla fyysisesti paikalla, mutta ajatuksemme ovat muualla tai tarkkaavaisuutemme on kadoksissa. Erilaisten tietoisuus- ja keskittymisharjoituksien avulla saamme etäisyyttä omiin ajatuksiimme, opimme tarkkailemaan sisäistä puhettamme ja pikku hiljaa keskittymiskyky ja taito olla läsnä kehittyvät. Ja mitä enemmän annamme huomiota ylärekisterin myönteiselle ajattelulle, sitä enemmän sillä on voimaa hiljentää alarekisteristä nouseva kielteinen ajattelu.

 

Osa 1

Mikä on sinun tunnekuntosi?

Kurkistus sisäiseen komentokeskukseen avaa meille ikkunan tunteiden ohjauspaneeliin. Viime syksynä julkaistu elokuva, Inside Out – mielen sopukoissa, opettaa sekä lapsille että varttuneemmillekin, kuinka tärkeää on olla yhteydessä omiin tunteisiin ja ymmärtää ydinmuistojen ja tunnetilojen vaikutukset mielen hyvinvoinnille.

Ihmisen kokemaa hyvinvointia voi tarkastella esimerkiksi ympyrämallin avulla. Hyvinvointipyörä on kuin elämän reikäleipä, joka muodostuu erilaisista siivuista. Hyvinvointipyörän eri osat tukevat toisiaan ja ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Vahva antaa ravintoa heikommille; heikko kohta vie voimia muilta. Pitkällä ollaan jo, jos heikko osa osaa pyytää apua esimerkiksi levon tai huollon tarpeessa. Paketti pysyy kasassa, jos hyvinvointipyörää ajava ihminen tiedostaa oman kulkupelinsä kunnon ja voimavarat.

Ihmisen hyvinvoinnin keskeinen alue on tunnekunto, eli psyykkinen jaksaminen ja mielen hyvinvointi. Tunnekunnon osa liittyy itsetuntoon, tunteiden tunnistamiseen, omanarvontuntoon, mielen vireyteen ja elämänhallinnan tunteeseen.

Tunnekuntoa ohjailee sydämen tunteva puoli yhteistyössä ajattelukeskuksemme kanssa. Päivittäisissä tilanteissa ilmaantuvia tunteita voi aistia tuntemuksina koko kehossa. Missä tuntuu aito ilo? Mitä kehossa tapahtuu suuren ärsyyntymisen tai turhautumisen keskellä? Esimerkiksi saunomisen jälkeinen levollinen olotila voi nopeasti muuttua iltauutisia kuunnellessa.

Useimmiten voimme huomata päivittäin kokemiemme tunteiden vaihtelut ja sävyt. Tunnetilat vaikuttavat meissä erilaisissa kohtaamisissa; tunteet tarttuvat ja ovat usein aistittavissa. Voimme helposti huomata, onko huoneessa sallivuuden vai jyrkkyyden ilmapiiri. Entä havaitsemmeko omien tunteiden vaikutukset ympäristöömme ja toimintaamme? Millainen on minun tunnejalanjälkeni?

On sallittua olla väsynyt ja tyhjä. Tunteet tulevat ja menevät, ne vaikuttavat ajatuksiimme ja toiminnallisuuteemme. On sallittua kokea tunteita välillä voimakkaammin ja laimeammin.  Tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen sekä niille avautuminen auttavat meitä ymmärtämään itseämme ja kanssakulkijoitamme.

Pitkäkestoista tunnetilaa voi ajatella maisemana, mikä vaikuttaa arjessamme taka-alalla ja ehkä tiedostamattakin toiminnassamme. Voimme kenties tunnistaa tiettyjä alavireisyyden, ahdistuksen, kiitollisuuden tai toiveikkuuden ajanjaksoja taaksepäin katsoessamme.

Tunnekuntoa voi huoltaa ja puhdistaa. Esimerkiksi luonnossa liikkuminen, musiikki, hyvät keskustelut, läheisyys, käsillä tekeminen, liikunta, ystävyyssuhteet ja kirjoittaminen toimivat tunnehuoltajina.  Äitini Marita Enbergin aforismi antaa mahdollisuuksia tunnetyöskentelyyn joka päivä: ”Elämä on lahja, aika kuluu käärepaperia avatessa.”

 

Henna Tarjanne-Lekola


Kirjoittaja on vuorovaikutuksen mahdollistaja, eheyttävän liikkeen ohjaaja Eheys-keskuksessa ja kolmen lapsen äiti. Kirjoituksissaan hän pohtii oman keskeneräisyyden pohjalta itsetuntemusta, kehomielen yhteyksiä ja hyvinvointipyörän eri alueita.

Kolumnit on julkaistu Tunne & Mieli -lehdessä, joka on mielen hyvinvoinnista kertova aikakauslehti. Julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto. Tilaa lehti!

Kuva: Perttu Saralampi


 

Lue myös:

Myötätunto tulee näkyväksi tekojen kautta

Kiusaamalla kasvatettu – Teron tarina

Peetu Ståhlberg – Omana itsenään rakastettu

Hyvän mielen vinkki: Kokeile kaverijoogaa

Jaa tämä sivu.Share on FacebookTweet about this on Twitter