« Takaisin

Käsitteitä mielenterveydestä

Vaikka mielenterveyshäiriöt ovat yleisiä, ihmiset tietävät niistä vähän – uskomuksia puolestaan on vallalla sitäkin enemmän. Siksi sairastunut joutuu liian usein ikävän leimautumisen ja stereotypioihin nojaavien asenteiden kohteeksi. Sairastuneiden mielestä leimautuminen on yksi suurimpia toipumisen esteitä.

Yhdessä voimme muuttaa suomalaisten asenteita myönteisemmäksi henkilöitä kohtaan, joilla on psykiatrinen sairaus.opas2

Yleisiä mielenterveyteen liittyviä harhaluuloja

Henkilö, jolla on psykiatrinen sairaus, on useimmiten väkivaltainen

Esimerkiksi skitsofreniapotilas on ennemminkin sulkeutunut ja arka kuin väkivaltainen. Suomessa tapahtuneista henkirikoksista vain noin 14 prosenttia tehdään mielenterveyden häiriössä.

Psykiatrisesta sairaudesta ei voi parantua
Kehittyneiden hoitojen myötä useimpiin psykiatrisiin sairauksiin on saatavilla tehokasta hoitoa (terapia, lääkehoito ja kuntoutus yhdessä), ja sairastuneet voivat hoidon avulla viettää täysipainoista elämää. Osa toipuu täysin.

Henkilö, jolla on psykiatrinen sairaus, on aina myös luulosairas

Monet psykiatrisesti sairaat pystyvät erittäin hyvin havaitsemaan somaattiset sairautensa. Ongelmana onkin, että psykiatrisesti sairasta ihmistä ei
aina oteta vakavasti, joka voi johtaa hänen somaattisen sairautensa hoidon viivästymiseen.

Määritelmiä, faktoja ja tilastotietoa

Ahdistuneisuushäiriöt

Ahdistuneisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäkestoista, tilanteeseen nähden liiallista ja selvästi elämää haittaavaa ahdistusta. Oireita ovat mm. ahdistuneisuus, jännittyneisyys ja pelko. Yleisimpiä ahdistuneisuushäiriöitä ovat yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, erilaiset pelot sekä pakko-oireinen häiriö (pakkoneuroosi).

Näitä pidetään melko lievinä sairauksina, jotka eivät useinkaan vaadi sairaalahoitoa. Ahdistuneisuushäiriöissä ihmisen todellisuudentaju yleensä
säilyy.

Yleisyys: Yleisyydestä ei ole tarkaa tietoa, mutta on arvioitu, että 1–4 %:lla väestöstä olisi ahdituneisuushäiriö.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö
(bipolaarihäiriö)

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä mieliala vaihtelee syvästä masennuksesta yliaktiiviseen, kiihtyneeseen käytökseen eli maniaan. Sairauteen voi liittyä myös näkö- ja kuuloharhoja tai erilaisia harhaluuloja.

Masennuksen ja manian jaksot kestävät useimmilla kolmesta kuuteen kuukautta, välillä voi olla myös stabiili, oireeton jakso. Osalla potilaista esiintyy vain yksi sairausjakso koko elämänsä aikana.

Yleisyys: 0,6–1,2 %

Masennus
(unipolaarinen häiriö)

Masennus eli depressio on yleinen mielenterveyshäiriö, jossa ihminen ei tunne mielenkiintoa mihinkään tai iloitse mistään, hänellä on voimakkaita syyllisyyden tai arvottomuuden tunteita, uni- tai syömishäiriöitä, hänen energiatasonsa on matala ja keskittymiskykynsä heikko. Jos masennus muuttuu krooniseksi tai uusiutuu, se voi heikentää huomattavasti henkilön kykyä selviytyä päivittäisistä tehtävistään.

Masennusta ilmenee riippumatta iästä, sukupuolesta tai sosiaalisesta taustasta.

Maailmassa on noin 121 miljoonaa masennukseen sairastunutta henkilöä. Masennus diagnosoidaan ja hoidetaan yleensä perusterveydenhuollon piirissä. Hyvistä hoitomahdollisuuksista huolimatta vain alle 25 % sairastuneista saa tehokasta hoitoa. Masennustilat ovat naisilla noin 1,5–2 kertaa yleisempiä kuin miehillä.

Yleisyys: Suomessa n. 9 %.

Persoonallisuushäiriö

Persoonallisuushäiriöitä on monentyyppisiä. Yleisimpiä ovat epävakaa, antisosiaalinen, narsistinen, riippuvainen, estynyt ja pakko-oireinen persoonallisuushäiriö.

Persoonallisuushäiriöisen henkilön on muun muassa vaikea solmia tai ylläpitää ihmissuhteita sekä toimia yhteistyössä muiden kanssa. Tämän seurauksena hän voi tuntea itsensä vieraantuneeksi ja yksinäiseksi. Sairastunut voi luulla, että hänen uskomuksensa ja asenteensa ovat erilaisia kuin useimmilla muilla ihmisillä. Muut taas voivat kokea hänen käyttäytymisensä epätavallisena, odottamattomana tai loukkaavana.

Persoonallisuushäiriöt ilmaantuvat tavallisesti nuoruusiällä tai varhaisaikuisuudessa, toisinaan jo lapsuudessa. Itsemurhariski on noin kolme kertaa keskiarvoa suurempi. Persoonallisuushäiriöiden oireilu liittyy kiinteästi vuorovaikutustilanteisiin. Siksi diagnoosista helposti seuraa sosiaalinen leimaantuminen.

Yleisyys: jopa 13 % väestöstä.
Skitsofrenia

Skitsofrenia on vakava psyykkinen sairaus, jolle on ominaista ajatusten hajanaisuus, tunneilmaisun niukkuus ja käyttäytymisen outous. Havainnot saattavat olla oikeita, mutta skitsofreniapotilaat tulkitsevat niitä väärin.

Oireet jaetaan tyypillisesti kahteen ryhmään, positiivisiin eli psykoottisiin oireisiin sekä negatiivisiin oireisiin. Positiivisiin oireisiin liittyy epätavallista ajattelua
tai käyttäytymistä, ja tavallisesti nämä ovat oireita, joihin myös ulkopuoliset kiinnittävät huomiota. Huomaamattomammat negatiiviset oireet heikentävät tunne-ilmaisua ja toimintakykyä.

Skitsofrenia ilmaantuu usein nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa, mutta toisinaan myös vanhempana.

Yleisyys: Arviolta 1 % väestöstä sairastuu Suomessa koko väestöstä sairastaa skitsofreniaa 0,5–1,5 %.

Syömishäiriöt (anoreksia, bulimia ja lihavan ahmimishäiriö)

Syömishäiriöllä tarkoitetaan useita erilaisia syömiseen liittyviä häiriöitä. Virallisesti luokiteltuja syömishäiriöitä on kolme: anorexia nervosa, bulimia nervosa
ja lihavan ahmimishäiriö (tunnettiin aiemmin nimellä Binge Eating Disorder, BED).

Syömishäiriöt ovat monimutkaisia, toisinaan hengenvaarallisia tiloja. Sairastuneet voivat toipua, jos he saavat oikeanlaista hoitoa. Nykytiedon mukaan sekä ympäristö- että perintötekijät vaikuttavat syömishäiriön kehittymiseen. Myös länsimaisen yhteiskunnan ihannoima hoikan naisen malli on yksi vaikuttava tekijä. Siksi useimmat sairastuneet ovat nuoria naisia, mutta lähes kuka tahansa voi sairastua. Syömishäiriöitä todetaan myös aikuisilla miehillä.

Yleisyys: 0,2–0,6 %. Laajoja selvityksiä syömishäiriöiden esiintyvyydestä Suomessa ei ole tehty, mutta muissa länsimaissa tehtyjen tutkimusten mukaan laihuushäiriöiden esiintyvyys nuoruusikäisillä tytöillä on noin 0,2–0,8 % ja pojilla noin kymmenesosa tästä. Ahmimishäiriön esiintyvyys
nuoruusiässä on jokseenkin sama, ja elinaikaiseksi esiintyvyydeksi naisilla on esitetty 1,1–4.2 %.

Käsitteiden käyttäminen

Tärkeää on ymmärtää, että useimmat psykiatrisesti sairaat henkilöt ovat olleet aiemmin terveitä. Ja moni myös toipuu sairaudestaan takaisin normaaliin arkeen, kuten muihinkin sairauksiin sairastuneet potilaat. Mitä enemmän leimaamme potilaita sairausvaiheissa, sitä korkeammaksi muodostuu kynnys palata takaisin yhteiskunnan jäseneksi.

Suositeltavia käsitteitä:

  • Mielenterveyskuntoutuja
    (käsite viittaa henkilöön, jonka sairaus on hallinnassa ja hän on toipumassa.)
  • Mielenterveyspotilas
  • Henkilö, jolla on mielenterveysongelma/-häiriö/psykiatrinen sairaus
  • Psyykkisesti sairastunut
  • Mielenterveyshäiriö, mielenterveysongelma tai psykiatrinen sairaus

Esimerkkejä käsitteistä

 

Vanhahtavia: Mieluummin näin:
Hoidokki Mielenterveyshoidossa tai psykiatrisessa hoidossa oleva henkilö


Hullujenhuone/mielisairaala Hoitopaikan oikea nimi on psykiatrinen sairaala tai osasto


Kärsi(v)ä ”Henkilö, joka sairastaa…” (voi käyttää silloin, kun henkilöllä  on diagnoosi)


Luonnehäiriöinen/luonnevikainen ”Henkilö, jolla on persoonallisuushäiriö…” (voi käyttää  silloin, kun henkilöllä on diagnoosi)


Mielenvikainen/mielisairas/häiriintynyt/henkisesti sairas/mielenterveyssaira(u)s Psyykkisesti sairastunut, psykiatrisessa hoidossa oleva

 

Huomaa:

Psyko Vaatii aina loppuliitteen (-paatti, -ottinen). Ei voida käyttää lyhenteenä
diagnoosista. Vaihtoehtoisesti voidaan sanoa: ”henkilö, joka käyttäytyy
psykoottisesti”.

Psykoottinen Tarkoittaa kyvyttömyyttä erottaa todellisuutta mielikuvituk-
sesta. Voidaan hoitaa lääkkeillä ja lääkkeiden ja terapian yhdistelmillä. Ter-
miä tulisi käyttää vain, jos psykoosi on todettu.

Psykopaatti Psykopaattinen persoonallisuushäiriö, jolla tarkoitetaan vas-
tuutonta tai rikollista käyttäytymistä ja jota ei yleensä voida hoitaa lääkkeillä.
Tulisi käyttää vain, jos henkilöllä on lääketieteellinen diagnoosi. Vaarana lei-
maavuus, inho, poissulkeminen ja asenteellisuus.

Psyykevammainen Käsitettä voi käyttää, kun viitataan psykiatrisen sai-
rauden aiheuttamaan vammaan. Termi on tärkeä puhuttaessa esim. vam-
maispalvelulain piiriin kuuluvista etuuksista.

Sivupersoonahäiriö Kuuluu dissosiaatio- eli konversiohäiriöihin. Tämä har-
vinainen psykiatrinen sairaus sekoitetaan usein skitsofreniaan, mutta se on
erilainen ja erillinen sairaus.

Skitso Ei tarkoita mitään. Jos viitataan skitsofreniaan, olisi suositeltavaa
käyttää ilmaisua skitsofreniaa sairastava henkilö.

Jaa tämä sivu.Share on FacebookTweet about this on Twitter