« Takaisin

Itsetuhoisuus

Itsetuhoisuus voi ilmetä monella tavalla. Pahoinvointi voi purkautua esimerkiksi päihteiden käytöllä, viiltelyllä tai suoraan itsetuhoisella käyttäytymisellä. Mielenterveyden voimavarojen vaaliminen ehkäisee itsetuhoista käyttäytymistä.

Elämän merkityksen ja kuolemaan liittyvien kysymysten pohtiminen kuuluvat elämään. Kuitenkaan jatkuva kuoleman toivominen tai itsensä vahingoittaminen eivät kuulu. Lieviä kuolemantoiveita seuraavat usein myös vakavammat toiveet, itsemurhayritykset tai itsemurha.

Epäsuora ja suora itsetuhoisuus

Itsetuhoisuutta on kahdenlaista: epäsuoraa ja suoraa. Epäsuora itsetuhoisuus voi olla pitkäaikaista riskikäyttäytymistä, joka voi tuottaa mielihyvää. Esimerkiksi päihteet ja riskinottoa sisältävät harrastukset tai liikennekäyttäytyminen voivat olla epäsuoraa itsetuhoisuutta. Tällöin tarkoitus ei ole välttämättä vahingoittaa itseään, eikä riskin olemassaolosta olla aina tietoisia.

Suoraa itsetuhoisuutta on itsensä tarkoituksenmukainen vahingoittaminen, kuten itsemurhat ja niiden yrittäminen. Viiltely ja itsemurhayritykset ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Viiltelyllä yritetään usein helpottaa ahdistunutta oloa, mutta ei kuolla. Kuitenkin viiltelyssä on aina olemassa kuoleman riski.

Jos itsetuhoinen käytös jatkuu pitkään, se voi johtaa myös itsemurha-ajatuksiin. Itsetuhoisuuteen tulee aina hakea apua.

Itsemurhat

Itsemurhalla tarkoitetaan sitä, kun joku riistää itseltään hengen. Laajennetulla itsemurhalla puolestaan tarkoitetaan sitä, kun samalla riistää myös muiden henkiä, kuten esimerkiksi perheenjäsentensä. Myös itsemurhapommitus on laajennettu itsemurha.

Asiat eivät ole ylitsepääsemättömiä, vaikka siltä tuntuisikin

Jos elämä tuntuu kovin vaikealta, on sairautta tai suurta yksinäisyyttä, voi olla, että näkee itsemurhan mahdollisuutena päästä pois vaikeasta tilanteesta. Kun joku puhuu siitä, että miettii itsemurhaa, tilanteeseen pitää aina suhtautua vakavasti ja miettiä, mistä hän voisi saada apua. Kyse ei ole siitä, että henkilö haluaisi kuolla, hän ei vain näe muuta mahdollisuutta päästä vaikean ajan yli. Apu ja tuki siinä tilanteessa voivat hyvinkin ehkäistä aikeen. Umpikujan tunne liittyy usein vaikeaan masennukseen. Asiat eivät ole niin ylitsepääsemättömiä kuin mitä itsemurhaa ajatteleva voi uskoa tai ajatella. Tilanne voi olla erilainen jo vaikka kuukauden päästä. Uudelleen aloittaminen voi kuitenkin tuntua vaikeammalta kuin ”kaiken” lopettaminen.

Kuinka voi tukea tai auttaa?

Toista voi tukea siten, että ei hylkää vaikeuksissa olevaa. Itsetuhoista läheistä voi kehottaa kääntymään ammattiauttajien puoleen ja tarvittaessa voi tarjoutua lähtemään mukaan.

Itsemurhista pitää puhua, jotta jokainen ymmärtää, että apua täytyy pyytää ja sitä voi saada. Salailu ei auta. Jos kaveri harkitsee itsemurhaa, häntä tulee kuunnella, mutta ei syyllistää tai yrittää neuvoa. Toisen itsemurha ei ole kenenkään syy. Itsemurhista puhuminen ei myöskään lisää itsemurhia.

Taustalla usein masennusta tai mielenterveyden häiriöitä

Suomessa itsemurha on yleisin nuorten miesten kuolinsyy. Noin neljäsosa 15‒24-vuotiaitten kuolemista on itsemurhia. Pojat tekevät itsemurhia useammin. Hoitamattomat mielenterveyden häiriöt, etenkin masennus, altistavat itsemurhalle. Noin 90 prosenttia itsemurhan tehneistä nuorista on kärsinyt jostakin mielenterveyshäiriöstä ja puolet masennuksesta. Yleensä masennuksen helpottuessa kuolematoiveetkin väistyvät. Masennus paranee lähes aina, mutta voi uusiutua. Hoidolla voidaan lyhentää masennuksen kestoa ja ehkäistä sen uusiutumista.

Kuinka selviytyä läheisen itsemurhasta?

Läheisen itsemurha jättää jälkeensä paljon tuskaa, kysymyksiä ja syyllisyyden tunteita. Moni voi tuntea tai tietää jonkun, joka on tehnyt itsemurhan. Läheisten tukeminen on tällöin tärkeää. Selviytyminen läheisen itsemurhasta voi viedä kauan aikaa ja edellyttää monenlaisten tunteiden läpikäymistä. Uutinen läheisen itsemurhasta voi aiheuttaa shokin, koska tapahtunutta ei haluta uskoa todeksi. Kriisireaktio on kuitenkin käytävä läpi, jotta voi jatkaa itse eteenpäin.

Itsemurhan tehnyttä ei tule tuomita, mutta hänen tekoaan voi pyrkiä ymmärtämään, vaikka päällimmäisenä kysymyksenä on yleensä miksi. Useasti miettii myös, että olisiko toisen itsemurhan pystynyt estämään, jos olisi itse toiminut erilailla. Ei olisi, koska itsemurha on sen tehneen henkilön oma valinta.

Kuolemaan suhtautuminen voi olla vaikeaa, mutta jokainen meistä on täällä vuorotellen ja kuolema on luonnollinen osa elämää.

Ajateltavaa

  • Tunnetko ketään itsemurhan tehnyttä? Mitä ajatuksia se sinussa herätti? Entä mitä ajattelet nyt?
  • Jos tarvitset itse apua, tiedätkö mistä saat sitä?
  • Mistä tiedän, että tarvitsen apua?

 

Jaa tämä sivu.Share on FacebookTweet about this on Twitter