Rosa Meriläisen kolumni: Vahva itsenäinen nainen

Rosa Meriläinen kuva Heini LehväslaihoTM_profiili_varjostusSuomalaisessa naismytologiassa elää haavekuva vahvasta naisesta, jonka tukevilla lanteilla killuvat talon avaimet. Naisesta, joka tosiasiallisesti pyörittää yksin ihan kaikkea, päättää kaikkien muidenkin puolesta kaikki tärkeät asiat ja mikä tärkeintä: ei tarvitse ketään, eikä ole koskaan heikko. Sellainen ihminen on mahdottomuus.

Viimeistään siitä pitäen, kun Spice Girlsit rynnivät riehakkaan iloisesti tajuntaamme, käsitys nykyaikaisesta ihannetytöstä ja ihanteellisesti nuoresta naisesta on ollut vahva tyttö. Nuori nainen, joka aina tietää täsmälleen mitä haluaa, ei pelkää ketään ja laittaa luun kurkkuun verbaalinokkeluudella kenelle tahansa pomottajalle ja ankeuttajalle, eikä ennen kaikkea missään nimessä alistu kynnysmatoksi, saati epäile omia kykyjään. Sellainenkin ihminen on mahdottomuus.

Kukaan täällä ei pärjää yksin, eikä ole koskaan pärjännytkään. Toisten ihmisten valintoja kannattelee koko kulttuuri. Toisilla ihmisillä on suojaavia ja tukevia elementtejä ympärillään tukuittain: koulutetut ja hyvin toimeentulevat vanhemmat, isä joka luki satuja iltaisin, hyvä terveys. Isovanhempia, kavereita, työmahdollisuuksia, käypä koulutus ja taustalla vuosi vaihto-oppilaana.

Toiset ihmiset kulkevat vailla askelmerkkejä sinne, minne kukaan nainen ei koko suvusta ole ennen häntä kulkenut. Ei se ole ollut helppoa heillekään, joita pidämme naissankareina. Minna Canth romahti. Nousi kyllä, mutta ennen kaikkea: vaikka olisit vahva ja nero, voit romahtaa. Ei ole mitään syytä tavoitella sellaista naisihannetta, johon ei mahdu säröjä ja heikkoutta. Haavoittuvaisuus on osa ihmisyyttä ja myös naiset ovat ihmisiä.

On suorastaan todennäköistä, että historia on täynnä uskomattoman viisaita ja kekseliäitä ihmisiä, joista emme ole kuulleet mitään. Tälläkin hetkellä jossain majassa viruu joku tyttö, jonka potentiaali ei välttämättä koskaan pääse esiin, koska olosuhteet eivät ole suotuisat. Silloin kysymys ei ole siitä, onko yksilö itse vahva tai itsenäinen. Kysymys on siitä, onko yhteisö ja yhteiskunta sellainen, joka mahdollistaa meille kaikille tilaisuuden kukoistaa. Silloinkin, kun voimat ovat loppuneet ja muutama vuosi tullut hukattua.

Sillä vahvojen itsenäisten upeiden naisnerojen tarinat ovat usein myös tarinoita naisista, jotka ovat jossain vaiheessa mokanneet tosi pahasti. Billie Holiday oli narkomaani. Sylvia Plath oli hullu. Sydänsurujen murtamien rutiköyhien yksinhuoltajien joukkoa en viitsi edes luetella.

Uskomattoman upeat naiset, nerot, ovat valinneet kumppanikseen uskomattomia kusipäitä, jotka ovat heitä hakanneet, pettäneet ja hyljänneet yksin pienten lasten kanssa. Vahvat itsenäiset naiset eivät tee ainoastaan oikeita valintoja, jotka on helppo kestää pystypäin.

Meitä ei kuulu mitata sen mukaan, kuinka huisan tasa-arvoisen ja onnellisen harmonisen liiton olemme kyenneet luomaan kiltin miehen kanssa. Ei, meitä kaikkia arvioidaan vain ja ainoastaan ihmisyyden kriteerein. Ihmisyyden kriteereihin kuuluu se, että kaikki me olemme enemmän tai vähemmän sekaisin.

Rosa Meriläinen
Kuva: Teos / Heini Lehväslaiho

 


TJM_1_2017_Kansi_Tilaus

Kolumni on julkaistu Tunne & Mieli -lehdessä 1/2017, joka on mielen hyvinvoinnista kertova aikakauslehti. Julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto. Tilaa lehti!

 

Lue myös:

Kiira Korpi: Ahdistus vei ilon elämästä ja urheilusta

Kiusaamalla kasvatettu – Teron tarina koulukiusatusta toimitusjohtajaksi

Omana itsenään rakastettu  sukupuolensa korjannut Peetu Ståhlberg

Kolumni: 10 asiaa, jotka olet tehnyt lapsesi kanssa koko ajan oikein

 

Jaa tämä sivu.Share on FacebookTweet about this on Twitter