Olavi Sydänmaanlakka: Väkivallan tekijöiltä puuttuu osallisuus

”Oleellisempaa kuin tuomio on asioiden ja ihmisten näkeminen.”

Viimeaikaiset nuorten porukoiden tekemät väkivallanteot Helsingissä ovat herättäneet miettimään, mitä oikein tapahtuu. Onko tämä uusi ilmiö? Ei mitään uutta, on minun näkemykseni. Harkitsematonta väkivaltakulttuuria on ollut olemassa ainakin minun elämäni ajan. Oleellinen kysymys on se, millä tavalla vaikutamme niin, ettei sen kaltaisia tapahtumia ei pääse syntymään.

Työskentelin 90-luvun alussa vuosia nuorten katutyössä. Saatoin viettää 3-4 yötä viikossa Helsingin Asematunnelissa. ”Steissillä” vietti aikaansa valtavasti porukkaa, erilaisia ryhmittymiä ja jopa jengejä. Muistan määritelleeni omassa päässäni näitä nuoria kahteen kategoriaan. Ensimmäinen oli sosiaaliset hengaajat, jotka etsivät vertaisryhmistään ja kaveriporukoistaan heijastusta omaan itseensä. Vaikka he öykkäröivät tai käyttäytyivät uhkaavasti, niin lähemmässä keskustelussa heistä saattoi ammattilaisen silmin aistia, että he tuoksuivat aikuisuudelle. Heidän elämässään oli aikuiskontakti.

Huolestuttavin ryhmä ovat ne nuoret, jotka eivät tuoksu aikuisuudelle. Heidän steissillä hengailun syy ei ollut vain sosiaalisuus ja kiinnittyminen vertaisryhmään. Niillä ihmisillä ei ole heijastuspintaa aikuisuuteen, he eivät tunne aikuisuuden pelisääntöjä, heillä ei ole tilivelvollisuutta. Ne nuoret tuoksuvat asfaltille, heidän arvonsa ja ihanteensa nousevat katukulttuurista.

Tämän kaltaisten pienryhmien muodostuminen on aina yhteiskunnallinen riski. Kysymys kuuluu, kuinka me huolehdimme heistä – miten toteutuu se, että hekin voisivat tuoksua aikuisuudelle. Miten tapahtuu se väliin meno ja vaikuttaminen, jos heidän omassa elämässään ei ole läheisiä aikuisia, jotka määrittelevät heidän elämistään. Miten heille aikuiset järjestetään?

Tämän väkivaltakuohunnan keskellä ihmiset helposti ajattelevat ratkaisuksi rangaistuksen tietä. ”Saunan taakse vaan, siellä on tilaa!” Syyksi haetaan myös tekijöiden maahanmuuttajuutta, mikä on ala-arvoista. Aivan kuin se voisi määrittää sen, että ihmiset käyttäytyvät tällä tavoin. Se miten ihmisen käyttäytyy, on aina suhteessa hänen lähi-ihmissuhteisiinsa sekä huolenpitoon ja arvoihin, jotka tulevat todeksi näissä ihmissuhteissa ja käytänteissä. Niiden mukana tulee aikuisen tuoksu. Tai on tulematta.

Mielenterveyden keskusliitto on kuntoutujien etujärjestö. Me, jos ketkä tiedämme, ettei ongelmaisten ihmisten ohi pidä kävellä saati työntää heitä syrjään määritteensä kanssa. Sen sijaan, että leimaamme ja laitamme ihmisryhmiä häpeäpaaluun, meidän pitää alkaa vaikuttaa asioihin niin, että kaikki saavat olla osallisia. Oleellisempaa kuin tuomio on asioiden ja ihmisten näkeminen, heille paikan antaminen.

Sosiaalisessa mediassa on jo alkanut levitä vastareaktioita. Väkivallankumous – Rakkauden pesäpalloturnaus on yksi esimerkki siitä, että suurin osa nuorista ja aikuisista kannattaa väkivallattomuutta ja pesäpallomailojen käyttöä niiden alkuperäiseen tarkoitukseen. Liity sinäkin mukaan!

Olavi Sydänmaanlakka
Toiminnanjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto
Revanssi 4/2014 pääkirjoitus, 22.10.2014

Jaa tämä sivu.Share on FacebookTweet about this on Twitter