Myötätunto tulee näkyväksi vasta tekojen kautta

Kun kolmasluokkalainen Anne Birgitta joutui kahdeksankymmenluvulla Oulussa koulumatkallaan tyttöjoukon kiusaamaksi, pelasti hänet rohkeasti tilanteeseen puuttunut luokkakaveri. Tuo kokemus, myötätunnon ilmaus, jätti hyvän muistijäljen. Tänään molemmat naiset tekevät työtä paremman maailman eteen.

myotatunto_bPieni, valoisa työhuone yliopistolla on täynnä kirjoja. Kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi asettelee kukkakimppua väliaikaismaljakkona toimivaan teemukiin ja hymyilee puhuessaan.
– Oi mikä voimaväri oranssi! Kukat maadoittavat niin upeasti kiireen keskellä. Ja krysanteemit! Ne pysyvät niin pitkään kauniina.
Tutkija elää kuin opettaa. Naisen seurassa ei voi olla hetkeäkään saamatta osakseen myötätuntoa, kauniita sanoja ja läsnäoloa. Käsittämätöntä kyllä, hän onnistuu siinä myös arjen kiireen keskellä.

Työhuoneen lattialle, vauvankopan viereen heitetystä kassista pilkottaa kaunis suklaarasia. Pessi on osittaisella hoitovapaalla, kuten hänen miehensä Markus. He asuvat kahden lapsensa kanssa Espoossa, mutta työ vie paria ja välillä koko perhettä ympäri maailmaa.

Työn ja perheen yhteensovittaminen on jatkuvaa arjen aikataulujen kanssa taiteilua ja sovittujen asioiden uudelleenjärjestelyä. Sen kestämisessä auttavat hyvän tahdon lisäksi kauniit asiat, hyvä tee, lämpimät ihmissuhteet ja niin, laadukas ja kauniisti pakattu suklaa.

Hyvien tekojen lähteillä

Pessi Anne-Birgitta_1_WEBphotoHY_Linda Tammisto

Myötätuntoa tutkiva Anne Birgitta Pessi sanoo, että suomalaiset ovat myötätuntoista kansaa.

Anne Birgitta Pessi tunnetaan Suomen johtavana vapaaehtoistoiminnan tutkijana. Hän väitteli vapaaehtoistoiminnasta ja evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyöstä vuonna 2004, minkä jälkeen tutkimuksen kohteet ovat laajentuneet auttamiseen, lähimmäisyyteen, hyvinvointivastuuseen ja myötätuntoon.

Mutta mitä myötätunto itse asiassa tarkoittaa ihan tavallisessa arjessa ja elämässä? Onko se sama asia kuin kiltteys tai hyväntahtoisuus? Voiko myötätuntoa harjoitella, ja mitä sen harjoittaminen edellyttää?

Pessin mukaan myötätuntoon kuuluu kolme osaa.
– Tietoisuus, eli kykyä jakaa toisen tilanne empaattisesti; tunne, eli sympatia toisen puolesta ja tapa – tai ainakin valmius – toimia tunteen perusteella.
Myötätunto ja hyväntahtoisuus kuulostavat aika samanlaisilta sanoilta, mutta hyvä tahto ei riitä välttämättä tekoihin saakka. Tärkeä osa, konkretia, jää uupumaan.

Jos siis ajattelet hyvää, et ole vielä hyväntekijä, mutta kun toimit tunteesi perusteella ja teet hyviä asioita, toteutat samalla myötätuntoa elämässäsi.

– Myötätunnon kautta rakennamme yhteyttä toisiin ihmisiin. Pelkkä tunnekokeminen ei riitä, aitoon myötätuntoon kuuluvat aina teot, hän kuvaa.
Myötätunto edistää yksilössä muun muassa onnellisuuden tunnetta, terveyttä ja eliniän ennustetta. Myötätuntoinen ihminen voi sekä fyysisesti että psyykkisesti paremmin kuin vähemmän myötätuntoinen ja auttavainen, Pessi kertoo.

Onko Suomi polarisoitunut?

Media on läpi syksyn tuonut esille pakolaiskysymykseen liittyviä uutisia ja haasteita. Haastateltaviksi on löytynyt vahvoja ihmisiä molemmilta puolilta linjoja. Osa on valmis ymmärtämään ja olemaan avuksi, toinen puoli näkee pakolaisten vastaanoton riistävän itseään ja maatamme. Voisi helposti ajatella, että Suomi on jakaantunut mielipiteissään kahtia.
Voiko myötätuntoa rajata, vai puuttuuko sitä joiltain ihmisiltä?

– Tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä on valmis auttamaan tunnistaessaan todellisen hädän ja auttamaan siinä tilanteessa lähimmäistä.
Vuonna 2011 tehdyssä Hyvien ihmisten maa -tutkimuksessa Pessi ja Juho Saari totesivat, että suomalaiset ovat sangen auttamismyönteisiä. Ihmiset auttavat naapureitaan ja tuntemattomia yhtä paljon (58 %). Vaikka valmius auttamiseen on erityisen suuri lapsia kohtaan, selvisi tutkimuksessa, että ihmiset ovat valmiita auttamaan myös muissa vaikeuksissa olevia, kuten päihteiden käyttäjiä tai kerjäläisiä.

– En näe, että vuoden 2011 lukuihin olisi tullut suurta muutosta. Viime vuosina on tullut esiin lisäksi, että auttamisen motiivina on etenevissä määrin halu vaikuttaa yhteisen maailmamme epäkohtiin. Tiedetään, että henkilökohtainen kontakti, muukalaiseen tutustuminen lisää auttamishalua. Kun tunnet ihmisen, hän on sinulle läheisempi ja halu auttaa kasvaa.
Paavi Franciscus vaati syyskuisessa puheessaan myötätuntoa pakolaisia kohtaan. Suomessa piispa Irja Askola vetosi seurakuntiin pakolaisten auttamiseksi. Mutta voiko myötätuntoon kannustaa tai voiko sitä opettaa?

– Samoin kuin vapaaehtoistoiminta pitäisi saada kouluihin osaksi kansalaiskasvatusta, olisi myötätuntoa hyvä käsitellä tunneilla. Tämä ei vähennä kodin roolia asennekasvatuksessa, mutta voisi antaa valmiuksia ymmärtää myötätunnon voimaa paremmin, Pessi ehdottaa.

Myös yrityksissä voidaan saada aikaan muutoksia myötätuntokoulutuksilla ja -harjoitteilla.
– Myötätunto antaa ihmisille syvimmän mahdollisen merkityksellisyyden kokemuksen. Se ei ole koskaan vain antamista, vaan myös saamista, Anne Birgitta kuvaa ja hymyilee lattialla olevassa kopassa heräävälle vauvalleen.

Myötätunto on mahdollisuus

Meissä kaikissa on hyvä sekä paha puoli. Kyse on siitä, kumpaa voimaa haluamme meissä vahvistaa.
– Näen, että myötätunto on periaatteessa mahdollista kaikille. Hekin, jotka eivät siihen kykene, ansaitsevat myötätuntoa osakseen. Meidän ei siis pidä tuomita tuomitsijoita, koska ihminen, joka ei tunne myötätuntoa, on usein henkilö, jolla ei ole siihen varaa. Hän ei ole saanut tarpeeksi hyvää itselleen, jotta voisi jakaa sitä eteenpäin.
Myötätunto on toisen ihmisen ilossa, kärsimyksessä ja surussa mukana elämistä. Se on Pessin mukaan inhimillisen kanssakäymisen ja luottamuksen biologinen perusta. Myötätunto on yhteisöllistä voimaa, ja sitä voidaan vahvistaa yhteisin ja yksityisin harjoituksin.
– Myötätunto on vuorovaikutuksen positiivinen voima, mutta myötätunto voi myös olla kuluttavaa. Tärkeää onkin tuntea myös itsemyötätuntoa ja huolehtia omista rajoistaan ja jaksamisestaan, Anne Birgitta Pessi muistuttaa.
Iltapäivä hämärtyy, ja päättelemme yhteistä hetkeä. Mietin, kuinka helppoa on kuvitella, miltä pieni Anne Birgitta näytti yhdeksänvuotiaana kulkiessaan koulutietä pitkin, kun Sanna Ukkola, tuleva yleisradion toimittaja hänet kiusaajiltaan pelasti.
– Kyllä me vieläkin ihanan valovoimaisen Sannan kanssa välillä pidetään yhteyttä, lähetellään silloin tällöin facebook-viestejä keskenämme, Anne Birgitta hymyilee, nostaa vauvankopan kainaloon ja lähtee seuraavaan tapaamiseen.


Myötätunto yritysmaailmassa

Mahtuvatko kilpailukyky ja inhimillisyys samaan organisaatioon? Miten myötätunto voi edistää työhyvinvointia ja kilpailukykyä?
Tekesin ja yritysten rahoittama Myötätunnon mullistava voima (CoPassion) -tutkimushanke selvittää, ovatko myötätuntoiset yritykset menestyviä yrityksiä.
Hanketta johtaa kirkkososiologian professori ja hyvinvointisosiologian dosentti Anne Birgitta Pessi. Tutkimusteemat kattavat mm. vapaaehtoistyön, altruismin, kansalaisyhteiskunnan, yhteisöllisyyden, solidaarisuuden, yritysten yhteiskuntavastuun sekä onnellisuuden ja hyvän elämän teemat.
Tutkimusprojekti alkoi tänä vuonna ja jatkuu vuoteen 2017. Hankkeessa työskentelee tutkijoita ja ohjausryhmäläisiä Helsingin yliopistosta, Karolinska Institutetista, Aalto yliopistosta ja Jyväskylän yliopistosta.

Teksti: Marika Rosenborg
Kuva: Helsingin yliopisto

Tutustu muihin juttuihin
Tilaa lehti

Jaa tämä sivu.Share on FacebookTweet about this on Twitter