”Kurssiviikosta tuli elämäni käännekohta”



Masennusdiagnoosin saatuaan Pirkko Daavitsainen häpesi ja salasi sairauttaan sekä tarpoi pätkäterapioiden ja lääkekokeilujen suossa vuosia. Seitsemän vuotta diagnoosinsa saamisesta hän pääsi Mielenterveyden keskusliiton kuntoutuskurssille, jossa vertaisneuvojien kokemukset antoivat hänelle toivonkipinän kuntoutumiseen.

Daavitsainen sairastui masennukseen viisikymppisenä 1990-luvun puolivälissä, jolloin Suomessa elettiin syvintä lama-aikaa. Yhdeksänvuotiaan pojan yksinhuoltaja toimi tuolloin luottamustehtävissä keskisuuressa yrityksessä, jonka taloushallinnossa hän oli työskennellyt 20 vuotta.

Laskusuhdanteen myötä ilmapiiri työpaikalla kiristyi ja vei luottamusmiehen yöunet. Uupumuksesta kärsinyt Daavitsainen romahti työterveyslääkärin vastaanotolla ja päätyi lopulta kahdeksi viikoksi sairaalaan.

– En jaksanut avata postejani. En uskaltanut tavata ketään, enkä käydä missään. Häpesin ja tunsin huonoa omaatuntoa, hän muistelee.

Kaksi viikkoa töihin paluusta Daavitsainen irtisanottiin. Taloudelliseen ahdinkoon joutuneen yksinhuoltajan selviytymistä hankaloitti sairaus, jota hän häpesi ja salaili. Seuraavat kaksi vuotta menivät vaihtelevasti omin voimin, kunnes Daavitsainen haki apua. Alkoi vuosien taistelu pätkäterapioiden ja lääkekokeilujen suossa.

 

Kurssista tuli silmiä avaava kokemus

2000-luvun alkupuolella Daavitsainen oli aloittanut terapiakäynnit aikuispsykiatrian poliklinikalla depressiotyöryhmässä ja päässyt ryhmäterapiaan. Siellä hän sai käsiinsä Mielenterveyden keskusliiton kurssiesitteen, josta huomasi Elämän käännekohdat -kurssin.

– Siitä kurssiviikosta tuli oikeasti elämäni käännekohta ja kuntoutumiseni mahdollistui.

Kokemusta Daavitsainen pitää silmiä avaavana: Kurssilla opetettiin pysähtymään ja kuuntelemaan omia tuntemuksia sekä olemaan kantamatta niistä syyllisyyttä tai huonommuutta.

– Aloin myös ymmärtää, mitkä kaikki tekijät olivat mahdollisesti vaikuttaneet sairastumiseeni.

Näin jälkeenpäin Daavitsainen sanoo, että hänen sairastumisellaan on elämänmittainen tausta. Vahva, tunnollisen yksinselviytyjän rooli piti häntä pihdeissään kaikkien elämänmuutosten keskellä. Niitä oli yhden ihmisen polulle siroteltu liiankin kanssa, eikä rauhoittumiseen ja itsetutkiskeluun ollut jäänyt aikaa.

– En vain ollut onnistunut avaamaan elämäni solmuja kaikkien vastoinkäymisten ja velvollisuuksien suossa. Vaadin itseltäni liikaa. Oli vain pitänyt jotenkin suoriutua kaikista vastoinkäymisistä ja menetyksistä, hän sanoo.

Mielenterveyden keskusliiton järjestämällä kuntoutuskurssilla virisi toivonkipinä, ja elämänusko ja -ilo alkoivat vähitellen palata takaisin Daavitsaisen elämään.

Kuntoutuskurssien vertaisohjaajien rohkeus kertoa avoimesti sairastumisestaan ja selviytymisestään tekivät Daavitsaiseen suuren vaikutuksen. Hän päätti itsekin hakea vertsikkakoulutukseen, johon tuli myös valituksi.

 

Vertaistuella tärkeä rooli kuntoutumisessa

Vertsikkakurssi antoi lopulta enemmän kuin Daavitsainen osasi odottaa, mutta vaati myös paljon. Rankinta oli oman elämäntarinan kirjoittaminen ja lukeminen ääneen ryhmässä.

– Se oli välttämätön retki itsetuntemuksen syövereihin, masennusherkkyyden tunnistamiseen, oman näköisen elämän etsimiseen ja rakentamiseen.

Prosessia seurasi Daavitsaisen mukaan surutyö: Ei ollut helppoa rakentaa uutta, omiin rehellisiin tunteisiin perustuvaa identiteettiä ja saada itseltään anteeksi sitä, miten elämä oli mennyt.

– Elämässäni oli paljon asioita, joihin en ollut itse voinut vaikuttaa, enkä voi vaikuttaa. Pyrin tarkastelemaan ja muuttamaan omaa suhtautumistani ja olemaan oikealla tavalla itseni puolella.

Daavitsainen sanoo MTKL:n kursseilla oppineensa, että omiin tunteisiin pitää luottaa kuin hyvään ystävään.

– On pyrittävä ymmärtämään, mistä tunteet kumpuavat. Itseään ja omia tunteitaan pitää kunnioittaa. Pidän tätä oppia aivan keskeisenä kuntoutumisessa ja elämässä yleensäkin.

On myös muita totuuksia, joihin Daavitsainen kuntoutumisessa uskoo: – Pitää tahtoa ja uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Muutoksesta on itse toimijana lopultakin vastuussa, mutta on etsittävä ympärilleen myös kuntoutumista tukevia ihmisiä ja asioita. On myös uskallettava ottaa haasteita vastaan ja pistettävä itsensä aidosti likoon, hän listaa.

Vertaistukityöllä, kokemusasiantuntijuudella ja kaikella vaikuttamistoiminnalla on Daavitsaisen mukaan ollut hyvin keskeinen merkitys hänen kuntoutumiseensa ja eheytymiseen.

Tänä päivänä lastenlapset, monet harrastukset sekä luottamus- ja vapaaehtoistoiminnan aktiviteetit pitävät virkeän eläkeläisen elämän- ja tiedonnälkäisenä, uteliaana ja kiitollisena.

– Tiedän kuka ja millainen olen. Pidän itsestäni ja rakastan paljon: elämää, ihmisiä ja asioita.

Daavitsainen toteaa, että hänen 50 ensimmäistä ikävuottaan olivat ylihuolehtimista ja suorittamista, täydellisyyden tavoittelua ja epämääräistä pahaa oloa.

– Nyt 20 vuotta myöhemmin voin todeta: olen selättänyt demonini. Elämälle kiitos!

 

Masennuksesta kuntoutunut vertaisneuvoja ja kokemuskouluttaja

  • Pirkko Daavitsainen on Mielenterveyden keskusliiton liittovaltuuston varapuheenjohtaja
  • Toiminut myös MTKL:n liittohallituksessa.
  • Toimii edelleen vertaisneuvojana Tietopalvelu Propellissa.
  • On kokemuskouluttajana oppilaitoksissa ja yliopistossa sekä mukana kehittämässä mielenterveys- päihdeongelmaisten palveluja eri hankkeiden työ- ja ohjausryhmissä.

 

Teksti: Perttu Saralampi
Kuva: Sirkku Immonen

Jaa tämä sivu.Share on FacebookTweet about this on Twitter