”Kuntoutumiseen tarvitaan omaa aktiivisuutta”

Fanni-Laura Patanen salasi masennuksensa ja sairaalahoitonsa läheisiltään pari vuotta. Nyt hän tekee monipuolista ja avointa mielenterveystyötä muiden auttamiseksi, ja hänen kokemuksistaan on luotu roolihahmo draamasarjaan.

Teksti ja kuvat: Mirja Aarnio

 

Fanni-Laura 1
Miltä tuntuisi katsoa valkokankaalta ihmistä, joka viiltelee veitsellä käsivarttaan ja tajuta, että roolihahmo näyttelee juuri sinun tarinaasi? Fanni-Laura Patanen, 29, tietää. Vuonna 2016 valmistuneessa Sekasin-draamasarjassa oli henkilöhahmo, Lumikki-niminen nuori nainen, jonka näyttelijä Anna Böhm loi Fanni-Lauran kokemusten pohjalta.

– Kun näin viiltelykohtauksen, järkytyin ja mietin miksi ihmeessä tuo tyttö tekee itselleen jotain noin kauheaa. Tajusin katsovani itseäni ja näin yhtäkkiä koko tilanteeni ulkopuolelta, mikä oli merkittävä hetki. Viiltelyni loppui siihen, Fanni-Laura kertoo nyt, vuosi draamasarjan ensiesityksen jälkeen.

Sekasin-sarja oli osa kampanjaa, jossa tuotiin esiin nuorten mielenterveysongelmia ja järjestettiin tilapäinen, ympäri vuorokauden toimiva chat-palvelu nuorille. Avun hakijoiden vyöry oli valtava, ja palvelu saatiinkin vuoden alusta toimimaan pysyvästi muun muassa ME-säätiön rahoituksella. Palvelun tarkoitus on auttaa juuri sellaisia nuoria kuin Fanni-Laura, joka masennukseen sairastuttuaan oli itsekin niin hämmentynyt olostaan, ettei osannut eikä uskaltanut kertoa tuntemuksistaan kenellekään.

 

Helpotus oli suuri, kun salailu loppui

Fanni-Lauran masennus alkoi parikymppisenä. Sairastumisen jälkeen monta vuotta meni vuoroin psykiatrisella osastolla tai avohoidossa, vuoroin opiskellen ja töitä tehden. Masennusjaksot olivat syviä ja toisinaan psykoottisiakin. Lääkitykset ja terapia auttoivat välillä, mutta suurin muutos parempaan päin tapahtui, kun häntä alettiin hoitaa sähköshokeilla. Hoitosarjan jälkeen olo alkoi vähän kerrassaan kohentua.

Kaksi ensimmäistä vuotta masennuksen kanssa Fanni-Laura salasi tilansa kaikilta, siitäkin huolimatta, että vietti välillä pitkiäkin aikoja sairaalassa. Häpeä oli liian suuri puhumiseen. Kun hän vihdoin avasi suunsa, helpotus oli suuri. Hän myös päätti, että aikoo olla jatkossa täysin avoin ja rehellinen sairaudestaan.

– Mielenterveysongelmista avoimesti puhuminen voi auttaa muitakin. Tosin olen sitä mieltä, että esimerkiksi julkkisten avautumiset uupumisesta ovat usein sankaritarinoita, jotka tavallaan väheksyvät niitä, joiden kuntoutuminen kestää kauan, hän toteaa.

Paitsi että Fanni-Laura on antanut avoimia haastatteluja mielenterveysongelmistaan Sekasin-sarjan kampanjoinnissa, hän toimii nykyään myös kokemusasiantuntijana ja tukihenkilönä. Lisäksi hän työskentelee SOSPED säätiön Mieletöntä valoa -hankkeessa sekä Kukunori ry:n mielenterveyskuntoutujille suunnatun levymerkin Mental Beauty Recordsin markkinointipäällikkönä ja on Nuorten mielenterveysseura Yeesin hallituksessa.

Paljon vastuuta ja hommaa, mutta sitä hän haluaakin.

– Olen innostuva ihminen ja minulla on aina ollut tapana tehdä kaikkea täysillä, silloin kun on hyvä fiilis. Joudun olemaan tarkkana, etten ota itselleni liikaa hommia, hän kertoo.

 

Fanni-Laura 2

 

”On paljon tehokkaampaa, kun joku tulee koululuokkaan puhumaan avoimesti ja suoraan asioista, kuin se, että jossain netissä sanotaan, että katso netistä.”

 

 

 

 

 

 

 

Kuntoutujasta kuntoutuvaksi

Tulevaisuudessa Fanni-Laura haluaa työskennellä kokopäiväisesti mielenterveystyön kehittämisen parissa. Hän sanoo, että mielenterveyskuntoutujilta puuttuu usein väylä pois tukipalveluista – ja samalla pois kuntoutujan roolista. Toisaalta se vaatii jossain kohtaa myös omaa aktiivisuutta – ja maltillista suhtautumista lääkitykseen.

– Kun olin psykiatrisella osastolla, välillä tuntui siltä, että hoito oli pelkkää lääkitystä, mihinkään muuhun ei kannustettu, Fanni-Laura kertoo.

Hänellä on edelleen lääkitys, joka hänen omien sanojensa mukaan saattaa jatkua koko elämän, mutta hän on sitä mieltä, ettei lääkkeisiin pitäisi panostaa liikaa.

– Tottakai niitä tarvitaan ainakin aluksi, sillä ne auttavat pääsemään pahimpien vaiheiden yli. Mutta liiallinen lääkkeillä turruttaminen passivoi, jolloin ihmisen voi olla vaikeaa löytää omaa tahdonvoimaa kuntoutumiseen, hän sanoo.

Fanni-Laura on sitä mieltä, että jossain vaiheessa kuntoutujan olisi hyvä siirtyä kuntoutuvaksi. Sellaiseksi hän itsensäkin kokee, ja tavoitteena on päästä eroon kuntoutujan leimasta. Se vaatii omaa aktiivisuutta.

– Itse minä teen tätä kuntoutumista, ei se tule ulkopuolelta annettuna, hän toteaa napakasti.

Aktiivisuutta tarvittaisiin hänen mukaansa enemmän myös nuorten mielenterveystyössä, jotta voitaisiin auttaa jo ennen kuin ongelmat menevät pahaksi.

– Mielenterveysalan ammattilaisten tulisi jalkautua paljon enemmän nuorten pariin ja kertoa heille suoraan, mistä apua tarvittaessa saa. On paljon tehokkaampaa, kun joku tulee koululuokkaan puhumaan avoimesti ja suoraan asioista, kuin se että jossain netissä sanotaan, että katso netistä, Fanni-Laura toteaa.

Myös jalkautumista ja aktiivisuutta psykiatrian poliklinikoilla ja osastoilla pitäisi hänen mukaansa lisätä.

– Osastoilla ja poliklinikoilla on kaikkialla niitä ilmoitustauluja täynnä infolappuja, joita kukaan ei lue, kun masentunut ihminen harvoin näkee kymmentä senttiä kauemmas.

 

Kokemus auttaa ymmärtämään ja hyväksymään vaikeatkin hetket

Vaikka Fanni-Laura voikin jo paremmin, ei alttius masennukselle ole kadonnut. Hän arvelee elävänsä sen kanssa koko elämänsä. Edelleen välillä iskee viikonloppuja, jolloin hän makaa sängyn alla ahdistuneena. Kokemus on kuitenkin tuonut myös keinoja päästä omin avuin yli vaikeista hetkistä, ne eivät enää jää päälle viikoiksi tai kuukausiksi.

Puhuminen terapeutille tai läheisille auttaa, nyt kun ei enää tarvitse salata olotilojaan. Kihlattu poikaystävä on vierellä tukemassa – välillä liiankin hienovaraisesti.

– Erään kerran kyselin, että olenko hänen mielestään käyttäytynyt jotenkin oudosti, kun itselläni oli todella omituiset olotilat päällä. Poikaystäväni vain vakuutteli rakkauttaan, mihin jouduin sanomaan, että joo joo, mutta olenko käyttäytynyt oudosti, sano nyt suoraan, Fanni-Laura sanoo hymyillen.

Joskus läheisten on vaikea sanoa asioita suoraan, kun pelkää toisen menevän rikki.

– Aina on hyviä oloja ja pahoja oloja. Mutta voin toipua sairaudesta niin, että ymmärrän itseäni ja olotilojani. Voin sanoa, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Olen kuitenkin poiminut matkan varrelta mukaani kaikki ne timantit, joiden avulla menen eteenpäin. Myös kiertotiet ovat matkan tekemistä.

 

Juttu on julkaistu Mielenterveyden keskusliiton jäsenlehdessä Revanssissa toukokuussa 2017.

Sekasin-chat löytyy osoitteesta www.sekasin.fi

SEKASIN_logo_pyöreä

 

 

 

 

Jaa tämä sivu.Share on FacebookTweet about this on Twitter