Tunne & Mieli Hyvän mielen vinkki: Mindful Body

TM_profiili_varjostus
Teksti: Sari Sakala
Kuvat: Eeva Anundi

 

TunnejaMieli03

 

 

 

 

Mindful Body on uusi kotimainen laji, joka yhdistää kehon ja mielen hyvinvoinnin. Tunnilla keskitytään erityisesti kuuntelemaan omaa oloa.

 

Kehonhuoltoa ja itsetuntemusta

 

Olen utelias ja avoimin mielin odottaessani Mindful Body -tunnin alkamista tuusulalaisen koulun jumppasalissa. Laji on melko uusi, eikä minulla ole siitä vielä vahvaa mielikuvaa.

Sali on täynnä eri ikäisiä naisia. Taustalla soi rauhallinen musiikki. Ryhdymme lämmittämään kehoa ohjaaja Laura Nurmisen johdolla. Venytän käsiä ja jalkoja; pyöristän ja kierrän selkärankaa. Tulee vähän kissamainen olo.

Alkulämmittely tehdään seisten. Liikkeet ovat isoja ja venyttäviä. Suurin osa niistä voidaan tehdä silmät kiinni, jotta olisi vapaampi keskittymään kehon tuntemuksiin. Se onnistuukin – paitsi tasapainoliikkeessä, jossa meinaan aluksi horjahtaa. Ohjaaja kehottaakin sulkemaan silmät vain, jos siltä tuntuu.

Ohjeena oli laittaa tunnille lämpimät vaatteet, mutta alkuliikkeissä tulee vähän lämmin.

 

Mielen kokemus ja kehon reaktio

Mindful Body perustuu ajatukseen siitä, että kaikki mitä tapahtuu mielessä, tapahtuu myös fyysisenä reaktiona ja kokemuksena kehossa. Jokaisella tunnilla on psykologinen ja fyysinen teema. Tällä kertaa ne ovat ”rintakehä” ja ”tila”.

Rintarankaa avaavissa liikkeissä niska-hartiaseutu saa venytystä ja ryhti oikenee. Ne myös mahdollistavat syvempään hengittämisen, jolloin fysiologinen vaikutus ulottuu mieleen. Rauhoittuu.

Suurin osa liikkeistä tehdään alustalla. Teemme muutaman vatsapunnerruksen, mikä tuntuu yllättävältä ja mietin, alkaako tästä hiostava lihaskunto-osuus.

Ei sentään. Liike on lyhyt, ja myöhemmin saan kuulla syyn sen tekemiseen.

– Lihakset on saatava lämmiteltyä, jotta ne saadaan venyteltyä auki. Selän pyöristyksessä on käytettävä vatsalihaksia, jotta välttää selkäongelmat, Nurminen selventää.

Tunti jatkuu omaan tahtiin tehtävin liikkein. Niin sanottu neulansilmäliike on tuttu pilates-tunnilta. Siinä taivutetaan kättä konttausasennossa ensin taaksepäin, sitten toisen käden alta lattialle niin pitkälle, että venytys tuntuu.

Tunneilla käy kaiken ikäisiä naisia ja miehiä, ja laji sopiikin kaiken kuntoisille. Syvävenytysosio parantaa lihasten liikkuvuutta ja aineenvaihduntaa. Välillä nostetaan jalat syliin niin, että alaselkä saa lepuutusta.

Tunneilla käy kaiken ikäisiä naisia ja miehiä, ja laji sopiikin kaiken kuntoisille. Syvävenytysosio parantaa lihasten liikkuvuutta ja aineenvaihduntaa. Välillä nostetaan jalat syliin niin, että alaselkä saa lepuutusta.

Ei suorittamista

Mindful Body -tunnit koostuvat neljästä osiosta, jotka tähtäävät tietyn kehon alueen työstämiseen lihasten ja lihaskalvojen kautta.

Tunneilla opitaan tulkitsemaan oman kehon viestejä, tunnistamaan kireyksiä ja kiputiloja sekä sitä, kuinka omaa olotilaa voi parantaa.

Kenenkään asentoa ei korjata, on vain oma tapa tehdä liikkeet.

–  Täällä ei suoriteta, vaan tehdään liikkeet niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Aikaisempaa kokemusta ryhmäliikuntatunneilta ei tarvita, Nurminen kertoo minulle tunnin jälkeen.

Kättä venyttäessä saamme luvan pysähtyä siihen kohtaan, jossa tuntuu eniten kireyttä. Hengitän pitkään sisään, ja koko yläkehoni taipuu hieman. Sitten puhallan ja suorastaan tunnen, kuinka osa rintakehän jännityksistä lähtee ilman mukana ulos.

 

Irti stressistä

Pääsen kokeilemaan Mindful Bodya uudestaan lajin kehittäjän, Katri Kylmälän pitämällä tunnilla espoolaisessa liikuntakeskuksessa. Kultakin tunnilta lajista löytyy uusia puolia – ja kehostani uusia jumittuneita kohtia.

Sali on täälläkin täysi, mutta tunnelma on kiireetön ja omaan harjoitukseen on helppo keskittyä. Ohjaaja johdattaa meitä sisälle siihen, miten liikkeet vaikuttavat kehoomme.

Tunnin teeman mukaisesti keskitymme kaulan ja käsivarren alueisiin. Nämä ovat myös tyypillisiä päätetyötä tekevän ongelmakohtia kehossa.

Tunnin psykologinen teema on ”tiedosta”. Kroonisena hampaiden narskuttelijana havaitsen, että saatan jännittää leukojani myös päiväsaikaan. Stressi voi ilmentyä monessa kehon paikassa, joita ei tule aina ajatelleeksi. Alan pohtia, kuinka stressin vähentämiseen voi löytyä useita vaihtoehtoisia reittejä.

Irti päästäminen ei ole aluksi helppoa. Tulee pelko, että ajatukseni häviävät tai unohdan jotain, jos annan mielen herpaantua hetkeksi. Tietotyöläisen mieli jatkaa työskentelyään myös työajan ulkopuolella.

Ihminen tarvitsee kuitenkin vapaata myös omista ajatuksistaan, jotta voi tehdä tilaa uusille. Kehollisen työskentelyn kautta rentoutuminen helpottuu. Samalla kun joku kohta kehosta kevenee, tuntuu kuin oman mielenkin jännitteistä vapautuisi osa.

Pistän merkille, että täällä tunnilla mukana on myös joitakin miehiä. Se on mukavaa, koska tämä laji sopii kaikille, eikä hyvän olon ja hyvinvoinnin pidä missään nimessä olla vain naisten etuoikeus.

 


 

Onnellisuutta maailmaan

Mindful Bodyn on kehittänyt helsinkiläinen Katri Kylmälä. Hän on opiskellut Jyväskylän yliopistossa liikuntapedagogiikkaa ja liikuntapsykologiaa. Gradussaa hän havaitsi kehonhuollon parantavan koehenkilöiden fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia.

– Kaikki, mitä ihmisessä tapahtuu tunnetasolla, tapahtuu myös fyysisenä reaktiona: pelästyminen, pettymys, iloitseminen… Kylmälä luettelee.

– Vaikka yrittäisimme muuta, keho reagoi aina aidoimman tunteen mukaan. Jos yritämme ohittaa sen, tunne jää kehoon. Kaikki kropan kireydet ja kivut ovat tunnelastia.

Kylmälä ehti toimia liikuntakeskusyrittäjänä melkein 10 vuotta, kunnes ryhtyi viemään ajatustaan eteenpäin kolmisen vuotta sitten.

– Halusin painottaa Mindful Bodyssa sisältä ulospäin tekemistä. Meitä opetetaan jo pienestä pitäen vain toistamaan ulkoa, mitä ohjaajat tai opettajat tekevät, jolloin oman itsensä kuuntelu ja kunnioittaminen jäävät toissijaiseksi.

Ideana on tarjota tapa pysähtyä ja työstää itseään – tehdä maailmasta onnellisempi paikka!

Mindful Bodysta on kehitelty myös tuolilla tehtävä tunti esimerkiksi liikuntarajoitteisille tai työpaikkaliikunnaksi. Sitä sovelletaan myös pitkäaikaissairaille ja urheilijoille. Tulossa on välineiden avulla tehtävä muoto sekä keskivartalon aluetta vahvistava muoto.

Koulutettuja ohjaajia on tähän mennessä eri puolella Suomea noin kolmekymmentä.

Lue lisää: Mindfulbody.fi

 


Artikkeli on julkaistu Tunne & Mieli -lehdessä 2/2017, joka on mielen hyvinvoinnista kertova aikakauslehti. Julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto. Tilaa lehti!

 

Lue myös:

Rosa Meriläisen kolumni: Vahva itsenäinen nainen

Kiira Korpi: Ahdistus vei ilon elämästä ja urheilusta

Kiusaamalla kasvatettu – Teron tarina koulukiusatusta toimitusjohtajaksi

Kolumni: 10 asiaa, jotka olet tehnyt lapsesi kanssa koko ajan oikein

 

 

Rosa Meriläisen kolumni: Vahva itsenäinen nainen

Rosa Meriläinen kuva Heini LehväslaihoTM_profiili_varjostusSuomalaisessa naismytologiassa elää haavekuva vahvasta naisesta, jonka tukevilla lanteilla killuvat talon avaimet. Naisesta, joka tosiasiallisesti pyörittää yksin ihan kaikkea, päättää kaikkien muidenkin puolesta kaikki tärkeät asiat ja mikä tärkeintä: ei tarvitse ketään, eikä ole koskaan heikko. Sellainen ihminen on mahdottomuus.

Viimeistään siitä pitäen, kun Spice Girlsit rynnivät riehakkaan iloisesti tajuntaamme, käsitys nykyaikaisesta ihannetytöstä ja ihanteellisesti nuoresta naisesta on ollut vahva tyttö. Nuori nainen, joka aina tietää täsmälleen mitä haluaa, ei pelkää ketään ja laittaa luun kurkkuun verbaalinokkeluudella kenelle tahansa pomottajalle ja ankeuttajalle, eikä ennen kaikkea missään nimessä alistu kynnysmatoksi, saati epäile omia kykyjään. Sellainenkin ihminen on mahdottomuus.

Kukaan täällä ei pärjää yksin, eikä ole koskaan pärjännytkään. Toisten ihmisten valintoja kannattelee koko kulttuuri. Toisilla ihmisillä on suojaavia ja tukevia elementtejä ympärillään tukuittain: koulutetut ja hyvin toimeentulevat vanhemmat, isä joka luki satuja iltaisin, hyvä terveys. Isovanhempia, kavereita, työmahdollisuuksia, käypä koulutus ja taustalla vuosi vaihto-oppilaana.

Toiset ihmiset kulkevat vailla askelmerkkejä sinne, minne kukaan nainen ei koko suvusta ole ennen häntä kulkenut. Ei se ole ollut helppoa heillekään, joita pidämme naissankareina. Minna Canth romahti. Nousi kyllä, mutta ennen kaikkea: vaikka olisit vahva ja nero, voit romahtaa. Ei ole mitään syytä tavoitella sellaista naisihannetta, johon ei mahdu säröjä ja heikkoutta. Haavoittuvaisuus on osa ihmisyyttä ja myös naiset ovat ihmisiä.

On suorastaan todennäköistä, että historia on täynnä uskomattoman viisaita ja kekseliäitä ihmisiä, joista emme ole kuulleet mitään. Tälläkin hetkellä jossain majassa viruu joku tyttö, jonka potentiaali ei välttämättä koskaan pääse esiin, koska olosuhteet eivät ole suotuisat. Silloin kysymys ei ole siitä, onko yksilö itse vahva tai itsenäinen. Kysymys on siitä, onko yhteisö ja yhteiskunta sellainen, joka mahdollistaa meille kaikille tilaisuuden kukoistaa. Silloinkin, kun voimat ovat loppuneet ja muutama vuosi tullut hukattua.

Sillä vahvojen itsenäisten upeiden naisnerojen tarinat ovat usein myös tarinoita naisista, jotka ovat jossain vaiheessa mokanneet tosi pahasti. Billie Holiday oli narkomaani. Sylvia Plath oli hullu. Sydänsurujen murtamien rutiköyhien yksinhuoltajien joukkoa en viitsi edes luetella.

Uskomattoman upeat naiset, nerot, ovat valinneet kumppanikseen uskomattomia kusipäitä, jotka ovat heitä hakanneet, pettäneet ja hyljänneet yksin pienten lasten kanssa. Vahvat itsenäiset naiset eivät tee ainoastaan oikeita valintoja, jotka on helppo kestää pystypäin.

Meitä ei kuulu mitata sen mukaan, kuinka huisan tasa-arvoisen ja onnellisen harmonisen liiton olemme kyenneet luomaan kiltin miehen kanssa. Ei, meitä kaikkia arvioidaan vain ja ainoastaan ihmisyyden kriteerein. Ihmisyyden kriteereihin kuuluu se, että kaikki me olemme enemmän tai vähemmän sekaisin.

Rosa Meriläinen
Kuva: Teos / Heini Lehväslaiho

 


TJM_1_2017_Kansi_Tilaus

Kolumni on julkaistu Tunne & Mieli -lehdessä 1/2017, joka on mielen hyvinvoinnista kertova aikakauslehti. Julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto. Tilaa lehti!

 

Lue myös:

Kiira Korpi: Ahdistus vei ilon elämästä ja urheilusta

Kiusaamalla kasvatettu – Teron tarina koulukiusatusta toimitusjohtajaksi

Omana itsenään rakastettu  sukupuolensa korjannut Peetu Ståhlberg

Kolumni: 10 asiaa, jotka olet tehnyt lapsesi kanssa koko ajan oikein

 

Kiira Korpi: Ahdistus vei ilon urheilusta ja elämästä

TM_profiili_varjostus
Teksti: Raisa Mattila
Kuvat: Heli Hirvelä

 

_hmh3437-copy

Vuosikausia Kiira Korpi hymyili jäällä ja mainoskuvissa, mutta oikeasti häntä ahdisti, usein ja paljon. Nyt hän kertoo, miltä paineet tuntuivat – ja miten hän oppi sietämään niitä.

 

Paineen alla

 

”Istuin perheeni ja valmentajani kanssa ravintolassa. Vuosi oli 2012, ja olimme juhlimassa voittoani taitoluistelun GP-kisoissa Moskovassa.

Minun paikkani oli pöydän päässä. Istuin tuolillani ja katselin läheisiäni. Vaikka ravintolassa oli hämärää, kaikkien silmät loistivat. Niin onnellisia he olivat.

Minä en ollut onnellinen. Pystyin ajattelemaan vain yhtä ajatusta. Sitä, kuinka olin saattanut mennä kaatumaan jäällä. Soimasin itseäni ja kyselin pääni sisällä, miten ja miksi niin oli käynyt.

Olin saanut kisoissa siihenastisen urani parhaat pisteet, mutta pistesaldoni oli parantunut vain kolmella pisteellä. Mielessäni takoi, että olihan sellainen pistemäärä aika huono suoritus, eikä minulla ole syytä juhlia sitä.

 

”Huomion saamisesta tuli huono omatunto.”

_hmh3450-kopio-copyAloin luistella viisivuotiaana. Vuosikausiin en kokenut jäällä paineita. Halusin menestyä, mutta en ajatellut, että minusta pitäisi tulla taitoluistelun maailmanmestaria. En, ennen kuin pääsin toisiin aikuisten arvokisoihini. Ne olivat Torinon olympialaiset vuonna 2006, ja niiden jälkeen suhtautumiseni luisteluun alkoi pikkuhiljaa muuttua.

Kuukausi Torinon kisojen jälkeen luistelin Calgaryn MM-kisoissa. Seuraavana vuonna voitin ensimmäisen EM-pronssimitalini. Yhtäkkiä olin 19-vuotias arvokisamitalisti. Sain hetkessä useita sponsoreita, ja ulkonäköäni hehkutettiin lehdissä.

Siitä tuli huono omatunto. Tiesin, että monet urheilijat joutuvat tekemään tosi paljon töitä ennen kuin saavat kasaan yhden sponsorieuron. Koska minulle suorastaan vyöryi huomiota, ajattelin, että vastineeksi minun pitäisi pystyä koko ajan parempiin ja parempiin suorituksiin.

Luistelusta tuli nopeasti totista hommaa.

 

”Suorituksesta päättelin, voinko olla itseeni tyytyväinen.”

Menin joka päivä treeneihin vähintään kohtalaisen ahdistuneena siitä, millaiseen suoritukseen tällä kertaa venyisin. Usein olin jopa todella ahdistunut.

En kyennyt vapautuneesti iloitsemaan jäällä liitelystä, enkä pystynyt nauttimaan ohjelmieni musiikeista, jos niiden tahtiin suorittamani vaikeat hypyt eivät onnistuneet täydellisesti – ja täydellisiä onnistumisia tapahtui aika harvoin. Siitä, oliko jäällä mennyt hyvin vai huonosti, päättelin myös sen, voisinko olla itseeni tyytyväinen jään ulkopuolella.

Jos treenit menivät huonosti, minusta tuntui siltä, että ihan kaikki on pilalla. Se johtui siitä, että koko identiteettini oli kiinni luistelussa. Tavallaan se on ymmärrettävää, sillä en elänyt tavallista elämää edes ammattiurani alkuaikoina, parikymppisenä.

Treenasin jäällä kaksi kertaa päivässä myös ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä keväänä ja kesänä, kun luin kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin. Elin minuuttiaikataulun mukaan, eikä siihen aikatauluun kuulunut sekuntiakaan vapaa-aikaa.

Silloin asuin vielä kotona, mutta en juuri osallistunut kotitöihin, koska luistelu meni kaiken edelle. Vähitellen asetelmasta tuli normaalitilanne kotonamme. Siivouspäivänä vanhempani saattoivat sanoa, että ’Kiiran ei tarvitse osallistua, koska ennen treenejä on tärkeää levätä’.

Hiljaa mielessäni kaipasin tavallista elämää. Leffailtoja ilman huolta siitä, mihin aikaan joudun heräämään treeneihin seuraavana aamuna.

 

”Taitoluistelu on tavallaan perfektionistityttöjen laji.”

Kovasta treenaamisesta huolimatta minulla ei ollut ikinä täysin luottavainen olo kisoihin lähtiessäni.

Olin negatiivisen mieleni vanki. Ajattelin usein, että suoritukseni jäällä on täysin hiuskarvan varassa. Tiesin, että sijoitukseni tippuu heti, jos keskittymiseni jäällä herpaantuu ja edes horjahdan.

Asetelma oli vaikea, koska kansainvälinen vaatimustaso oli oikeasti kova. Suoritukset, joihin olin venynyt treeneissä, eivät useinkaan riittäneet kisajäällä. Kisoissa minun piti lähes aina koettaa ylittää itseni ja suoriutua paremmin kuin harjoituksissa. Joskus kolmois-kolmois-hypyt ja muut vaativat liikkeet onnistuivat, mutta aika usein ne myös epäonnistuivat.

Ihailin salaa urheilijoita, jotka näyttivät ulospäin siltä, että pystyivät tekemään treenien ulkopuolella huolettomasti muita, tavallisia asioita. Minä en pystynyt. Koko ajan mietin seuraavia treenejä ja sitä, miten ne menevät.

Varsinkin ahdistuneimpina aikoinani mietin ihan kaiken luistelun kautta.

Jos menin juhliin, ajattelin, että en voi laittaa kahviin sokeria tai santsata kakkua, jotta painoni ei nouse. Pohdin, moneltako pitäisi lähteä kotiin, jotta seuraavan päivän treenit eivät vaarannu väsymyksen takia. En pystynyt rentoutumaan oikeastaan koskaan, mutta esitin normaalia.

Tavallaan asenne kuuluu taitoluisteluun. Stereotyyppisesti ajateltuna se on perfektionistityttöjen laji, joka perustuu vahvasti esteettisyydelle, kauniille liikkeille ja puvuille.

Muistan, kun tein ensimmäisissä olympialaisissani jäällä pettymystä kuvaavan ilmeen ja eleen osittain epäonnistuneen suoritukseni päätteeksi.

Myöhemmin sain kurinpalautuksen siitä, että taitoluistelija ei koskaan näytä pettymystään jäällä. Epäonnistuneenkin suorituksen jälkeen pitää hymyillen kiittää yleisöä ja tuomareita.

Haluni miellyttää oli voimakas. Opettelin siis käyttäytymään niin kuin kuvittelin, että muut haluavat minun käyttäytyvän.

 

”Kokeilin tavallista elämää yhden syksyn ajan.”

_hmh3533-copyAhdistuneina aikoinani sain korvaamatonta tukea perheeltäni, ystäviltäni ja valmentajiltani. He yrittivät viestiä minulle monin eri tavoin, kuinka arvokas ja rakas olen, meni jäällä miten tahansa. Minä vain en kyennyt uskomaan sitä.

Normaalisti ihminen ehkä tajuaisi, että jos olo huononee mistä tahansa syystä, kannattaa ottaa hetki rauhallisemmin. Minä toimin toisin. Jos huomasin, että treeneissä meni huonosti ja paineet alkoivat kasautua, ajattelin, että minun pitää yksinkertaisesti yrittää kovemmin.

Nykyään uskonkin, että monet loukkaantumiseni olivat luonnon keino pysäyttää minut.

Treenitauoilla oli kivaa pystyä näkemään enemmän kavereita ja käymään vaikka ulkona. Kuvittelin, että haluaisin elää tavallista nuoren naisen rentoa elämää.

Kokeilinkin tavallista elämää yhden syksyn ajan. Pääsin kauppakorkeakouluun ja aloitin opinnot. Melko pian huomasin, että tentit ja kokeet eivät kiinnostaneet minua.

Yliopistolla mietin vain, mistä nämä ihmiset saavat kiksejä elämäänsä, kun kaikki on samaa tasapaksua puurtamista päivästä toiseen. Kaipasin huippu-urheilun tarjoamia voimakkaita kokemuksia, sekä ahdistusta että ajoittaista onnistumisen huumaa.

Sellaisia fiiliksiä tavallinen arki ei pystynyt minulle tarjoamaan. Niihin aikoihin tajusin ensimmäisen kerran sen, että omassa suhteessani urheiluun on jotakin outoa. Että ei se ihan tervettä pelkästään ole.

Huippu-urheilussa kunnianhimoisesta asenteesta on tietysti hyötyä. Mutta liiallisia paineitani olisi varmasti helpottanut se, jos olisin pystynyt vakuuttamaan itseni siitä, että riitän omana itsenänikin. Ettei koko ihmisarvoni riipu siitä, miten jäällä menee.

Opinnot jäivät, kun treenasin pian entiseen malliin.

 

”Voin henkisesti todella huonosti. Silti menin MM-kisoihin.”

Yhdeksän vuotta jaksoin, välillä paremmin ja välillä huonommin. Lopulta tuli iso romahdus. Shanghain MM-kisat keväällä 2015 jäivät viimeisiksi kisoikseni.

Olin ollut vuosia poissa MM-jäiltä loukkaantumisteni takia. Shanghain kisoja varten olin muuttanut yksin Saksan Oberstdorfiin treenaamaan. Kuukausiin en kerta kaikkiaan tehnyt mitään muuta kuin luistelin tai ajattelin luistelua.

Voin henkisesti todella huonosti. Silti ajattelin, etten voi antaa itselleni anteeksi, jos jätän MM-kisat väliin. Kisoihin oli siis pakko mennä.

Jäällä kaaduin jo ensimmäisen hyppyni. Tein ohjelman loppuun, vaikka epäonnistuneita kohtia tuli lisää ja lisää.

Vuosien aikana olin rakentanut luistelusta oman identiteettini. Kuoren itseni päälle. Nyt epäonnistuin jäällä niin pahasti, että kuori tavallaan särkyi. Tiesin jo jäällä suoritukseni olevan niin heikko, että pystyin tavallaan irtautumaan itsestäni ja täydellisyyttä tavoitelleesta mielestäni luistellessani ohjelmaani läpi. Se oli jopa hengellinen kokemus.

Kun ohjelma oli ohi, ohi oli myös tavoite, jonka eteen olin tehnyt koko urani ajan töitä. Sain niin huonot pisteet, että karsiuduin jatkosta saman tien. Mutta vaikka olin epäonnistunut jäällä, olin kävellyt omin jaloin jäältä pisteaitioon.

Siitä tajusin, että olen yhä olemassa, myös totaalisen epäonnistumiseni jälkeen. En voi olla yhtä kuin suoritukseni, vaikka niin olin koko urani ajan ajatellut.

Myöhemmin tajusin myös sen, että en voisi jatkaa kisaamista, tai tulisin hulluksi. Vaikka voittaisin sata miljoonaa olympiakultaa, tyydytys olisi hetkellistä, ja sen jälkeen tulisi uusi ahdistus.

Pidin monen kuukauden tauon treenaamisesta. Oivalsin, että haluan olla tyytyväinen tässä hetkessä, en joskus tulevaisuudessa.

Ilmoitin lopettavani kisaamisen.

 

 

Oloni parani sillä, kun lakkasin vastustelemasta pahaa oloani.

_hmh3628-kopio-copyNykyään tuntuu siltä, että minulla on ollut kaksi elämää. On kisaurani aikainen entinen elämä, jonka melkein vieläkin pystyn tuntemaan kehossani ahdistuksena. Ja sitten on nykyinen elämäni.

Muutin elokuussa New Yorkiin poikaystäväni työn takia. Päätyöni ovat nyt luistelunäytökset, joissa kierrän esiintymässä.

Jos stressi hallitsi mieltäni ennen 90-prosenttisesti, nykyinen lukema voisi olla kymmenen. Minua jo vähän naurattaakin se, kuinka aikaisemmin koin asiassa kuin asiassa suurta riittämättömyyden tunnetta. Aivan kuin mieleni olisi ollut kone, joka oli ohjelmoitu toimimaan automaattisesti negatiivisella tavalla.

Jos vaikka tilasin kahvilassa kahvin, ääni sisälläni kyseenalaisti päätöksen heti. Mieleni kysyi, olisiko sittenkin kannattanut ottaa teetä.

Lopettamispäätökseni aikoihin tajusin alkaa tarkkailla sisäistä ääntäni. Mitä enemmän tarkkailin ääntä, sitä paremmin pystyin jättämään sen sanomiset omaan arvoonsa.

Oloni parani myös sillä, että lakkasin vastustelemasta pahaa oloani. Lopettamispäätökseni aikoihin itkin tosi paljon, usein ilman varsinaista syytä. Vuosien aikana kehooni varastoinutta huonoa energiaa piti päästää ulos.

Ennen ajattelin jäällä kaatuessani automaattisesti, että huonosti meni. Nyt, kun en enää arvostele itseäni niin paljon, voin miettiä sitä, miltä tuntuu liukua jään pinnalla – tai miltä kaatuminen tuntuu fyysisesti kehon eri osissa.

Tyytyväisyys ei tule sitten kun -asenteella. Kaikki, mitä tarvitset, sinulla on jo. Tällä tavalla olen alkanut ajatella.”

 

 

Kiira Korven vinkit paineiden sietoon:

1. Liiku luonnossa
”Katso puuta. Ei sillä ole ongelmia. Voisinko minäkin joskus vain olla?”
2. Hanki perspektiiviä
”Urani aikana luin paljon urheilijoiden elämäkertoja ja hengelliseen kasvuun liittyviä kirjoja. Auttaa, kun saa tietää, että ihmismielen ongelmat ja mekanismit ovat universaaleja ilmiöitä.”
3. Pysähdy
”Yhdestä kirjasta luin vinkin, että kiireen keskellä mielensä voi tyhjentää tarkkailemalla esimerkiksi omaa hengitystään.”
4. Ammattiapu
”Lopettamispäätökseni aikoihin löysin itselleni hyvän psyykkisen valmentajan, jonka kanssa puhuin läheisteni lisäksi. Minulle tuli keskusteluista kirkkaampi ja selkeämpi olo.”

 

Kiira Korpi

  • Tampereella vuonna 1988 syntynyt taitoluistelija.
  • Voittanut kilpaurallaan viisi suomenmestaruutta ja kolme EM-mitalia.
  • Ilmoitti elokuussa 2015 lopettavansa kilpauransa.
    Teki kesällä 2016 teatteridebyyttinsä Uudessa Iloisessa Teatterissa
  • Asuu nykyään poikaystävänsä kanssa New Yorkissa ja toimii luisteluammattilaisena eli kiertää esiintymässä taitoluistelunäytöksissä ympäri maailmaa. Esiintynyt syksyn aikana Italiassa, Brasiliassa ja eri puolilla Yhdysvaltoja.

 

 


 

 

tjm_1606_kansi_tilaus_pieniHaastattelu on julkaistu Tunne & Mieli -lehdessä 6/2016, joka on mielen hyvinvoinnista kertova aikakauslehti. Julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto. Tilaa lehti!

 

Lue myös:

Kiusaamalla kasvatettu – Teron tarina koulukiusatusta toimitusjohtajaksi

Omana itsenään rakastettu  sukupuolensa korjannut Peetu Ståhlberg

Kolumni: 10 asiaa, jotka olet tehnyt lapsesi kanssa koko ajan oikein

Hyvinvointipyörän eri osat tukevat toisiaan – Blogi

TM_profiili_varjostus

Ihmisen elämään vaikuttaa jatkuvasti eri osa-alueita, jotka yhdessä muodostavat hyvinvointimme perustan.

Kuusiosaisen hyvinvointipyörän kirjoituksissa tarkastelen tunteita, ajatuksia, fyysisistä hyvinvointia, tahdonvoimaa ja vuorovaikutusta sekä arvoja ja henkistä hyvinvointia.

Voit lukea kaikki Tunne & Mielessä vuoden 2016 aikana ilmestyneet osat tältä sivulta.

Kiitos, että olet ottanut hetken sisäisyyden ravitsemiselle kanssani.

Henna

 

hyvinvointipyora

 

 

Hyvinvointipyörän osa-alueet:

  • Tunteet
  • Ajatukset
  • Keho
  • Tahdonvoima
  • Vuorovaikutus
  • Arvot ja henkisyys

 

 

 

 

Osa 6

Arvot ankkureina

Olo on tyhjä ja kurja. Missä on ilo ja täyttymyksen tunne? Olin juuri saanut päätökseen monta kuukautta kestäneen työurakan. Ehkä tyytyväisyyden tunne löytyy muutaman hyvin nukutun yön jälkeen?

Ei – ontto ja puhki kulunut tunnetila pitää pintansa. Ulkoisesti työurakka meni nappiin. Sisäinen olo kuiskii päinvastaista. Mistä johtuu epäsuhta ulkoisen todellisuuden ja sisäisen kokemuksen välillä?

– Elämän tyydytys riippuu siitä, kuinka hyvin saavutukset vastaavat sisäisiin todellisiin arvoihin ja merkityksiin, kirjoittaa Camilla Tuominen tunteiden ymmärtämistä käsittelevässä Tunnekuvakirjassa. Täyttymyksen tunne jää kokematta, jos ulkoisesti hienot saavutukset eivät saa meitä tyydytetyksi. Silloin, kun saavutukset eivät vastaa todellisia henkisiä arvojamme, jäämme yksin tyhjän tunteen päällä.

Elämä tuo mukanaan yllätyksiä ja kriisejä, joiden myötä sisäinen paha olo, levottomuus ja uupumus valtaavat mielen.  Kriisin aikana tai jälkeen pohdimme syviä kysymyksiä kuten, mihin suuntaan haluan kehittyä ihmisenä tai mikä on elämän merkitys?

Ihminen etsii luontaisesti vastauksia kysymyksiin ja tietä ulos epävarmuuden tunteesta. Kaikkeen ei löydy järjellistä selitystä. Moni saa turvaa hengellisyydestä ja uskonnosta. Ihminen voi olla vahvasti henkinen, ilman uskonnollista sitoumusta. Henkisyys on kykyä herkistyä elämälle ja ymmärrystä siitä, että olemme osa suurempaa kokonaisuutta.

Henkisyys voi rakentua monin eri tavoin, kuten luonnon tai taiteen äärellä saatuihin ylevöitymisen kokemuksiin. Voimme päästä kosketuksiin itsemme kanssa musiikin, kirjallisuuden, kirjoittamisen, luovan tekemisen tai liikkumisen avulla. Henkinen hyvinvointi kumpuaa itsensä toteuttamisen kokemuksesta ja kyvystä elää omien arvojensa näköistä elämää.
Inhimilliset arvot ovat sisällämme vaikuttavia aineettomia ankkureita. Arvojen pohjalta tehty päätös tuntuu oikealta, niin kehossa, pään sisällä kuin tunnetasollakin.  Elämä tuntuu sopusointuiselta, kun arjen toiminta ankkuroituu arvoihimme. Arvoja kartoittamalla voimme tuntea elämän enemmän valittuna.
Siinä missä keho tarvitsee terveellistä ravintoa, niin terveellistä tarvitsee sielukin.  Olennaisia kysymyksiä ovat: mitä henkistä ravintoa annan sisäisyydelleni? Mistä saan – mitä ja miten tekemällä – itselleni täyttymyksen tunteen?

 

Osa 5

Vuorovaikutus on siltojen rakentamista

Istumme tuoleilla ympyränmuotoisesti; alkamassa on dialogisuuspäivä. Hiljaisuuden rikkoo kouluttaja, psykologi, Tapio Malisen sanat: ”äitini opetti minulle: kun kohtaat toisen ihmisen, rakenna silta sinun ja toisen välille. Siitä lähtee yhteys ja vuorovaikutus”. Sydänalassani väreilee. Kuinka viisaasti äiti on puoli vuosisataa sitten osannut valjastaa lastaan elämään ja ihmisten kohtaamisiin.

Toimiva ja terve vuorovaikutus on monen asian summa. Hyvän ja kantavan yhteyssillan rakennuspuiksi tarvitsemme itsetuntemus- ja vuorovaikutustaitoja. Lähtökohtana on, että silta itseen on kunnossa. Sisäinen silta yhdistää kehon ja mielen. Se kertoo, miten ymmärrämme itseämme, tunteitamme ja toimintaamme. Ulkoisen vuorovaikutusillan muodostamiseen tarvitsemme sosiaalisia taitoja, kuten kykyä ymmärtää muita ja heidän motiivejaan.

Vuorovaikutuksen perusta on myönteinen yhteys ihmisten välillä. Hyvä silta välittää viestejä molempiin suuntiin; toimiva siltayhteys kannustaa tasa-arvoisuuteen ja avoimuuteen. Kohdatessamme toisen ihmisen etsimme kontaktia katseella, silmien kautta. Katseyhteys on alku yhteydenluomiselle. Myös puhe tai lempeä kosketus toimivat signaaleina toiselle.
Yksi tärkeimmistä taidoista vuorovaikutuksessa on kuuntelemisen taito. Se, miten kuuntelen toista, annan toisella aikaa ja tilaa puhua, on luottamuksellisen kanssakäymisen perusta. Aito kuunteleminen on läsnäoloa ilman välitöntä reagointia tai kommentointia toisen sanoihin.  Juuri kuulluksi tulemisen kokemus luo pohjaa luottamuksen muodostumiselle ja antaa meille inhimillistä voimaa.

Vuorovaikutuksen siltoja voi rakentaa kahden ihmisen välille. Silta voi myös olla ryhmän jäseniä toisiinsa yhdistävä ketju. Joukossa silta on ryhmien jäseniä yhdistävä piiri, joka luo yhteyttä ja henkii luottamusta. Ryhmässä jokainen ihminen on kuin helmi helminauhassa – tärkeä osa kokonaisuutta.

Vuorovaikutuksen laatua ei voi mitata sanojen tai mittarien avulla. Hyvä vuorovaikutus on omakohtainen kokemus. Millainen tunne on onnistuneen vuorovaikutustilanteen jälkeen? Olo on tyytyväinen j a kannatteleva: olen saanut jotain ja antanut jotain. Olotila on rauhallinen ja päällimmäisenä on tunne: minua on kuultu. Minun on turvallista olla sillalla.

 

Osa 4

Tahdonvoima on mielen ja kehon liitto

Moni ihminen elää haluamisen kierteessä ja kummastelee, missä on onni ja tyytyväisyys. Kun pyrimme täyttämään haluamisesta nousevia ulkoisia tarpeita hankkimalla uusia tavaroita, harrastuksia, elämyksiä – liikumme viettipohjaisen toiminnan alueella.

Filosofi ja tutkija Timo Klemolan mukaan egomme, eli sisäinen tarinankertojamme, pitää meidät etäällä aina läsnäolosta ja rauhasta. Ego elää haluamisen maailmassa; se haluaa ja ei halua tai sitä huvittaa ja ei huvita.  Tahdonvoima puolestaan on perustavanlaatuista elinvoimaa, jonka avulla joka aamu pystymme nousemaan ylös sängystä.

Tahdonvoimassa kyse on hyvin syvästä ja vahvasta ihmisessä olevasta voimasta, tahtotilasta. Tahdonvoima on ytimestämme kumpuavaa pitkän linjan tunnetta, voimaa ja toimintaa. Aito tahdonvoima kumpuaa aidoista, sisäisistä, tarpeistamme. Tahto tulee ajatuksista ja voima tulee kehosta, eli tahdonvoima on ajatuksien ja kehon yhteisliitto.

Tahdonvoiman elävänä pitämiseen tarvitsemme kykyä sitoutua ja sietää hetkellistä epämukavuutta. Tahdonvoimassa on paljolti itsesäätelyä. Saavuttaaksemme pitkän linjan tavoitteet tarvitsemme kykyä rajata pois epäoleellinen, hillitä itseämme erilaisten häiriöiden ja houkutusten kohdalla.
Aito tahdonvoima on myös myötätuntoa itseä ja muita kohtaan. Itsesäätely on myös hallinnasta luopumista, jotta asiat voivat tapahtua aidosti ja luonnollisella tavalla.

On tärkeää tiedostaa, miten väsymys, stressi, nukkuminen ja ravinto vaikuttavat toimintaamme. Keskeisiä päätöksiä ei ole hyvä tehdä univelkaisena, nälkäisenä tai stressaantuneena. Toisaalta ihminen on myös vahva, ja joskus tahdonvoima voi olla kaikkea aineellista ja fyysisiä ominaisuuksia vahvempi voima.

Miten löytää oman tahdonvoiman äärelle? Miten löytää oma ääni kaiken melun keskeltä? Pääsemme oman voiman äärelle hiljentämällä pään eli mielen keloja. Kosketus aitoon itseen löytyy pysähtymällä arjen keskellä ja ottamalla aikaa itselle. Etäisyyttä ajatteluumme ja toimintaamme tuovat esimerkiksi yön yli nukkuminen, kävelylenkki, päiväkirjan kirjoittaminen tai hengitys- ja keskittymisharjoitukset.

Haluamisen kierteen suunnan muuttaminen vaatii havahtumista. On opeteltava haluamaan ja tahtomaan meille oikeita asioita. Pikku hiljaa opimme täyttämään niitä tarpeita, jotka ovat meille keskeisiä ja tuovat aitoa mielihyvää.
Uusien tapojen harjoittelu vaatii toimintaa, toistoa ja sisua. Aito tahtominen tuntuu sydämessä ja koko kehossa. Oikea päätös tuntuu vatsan pohjassa asti. Tahdonvoiman äärellä olo on rauhallinen ja varma.

 

Osa 3

Yhteys kehoomme on yhteys itseemme

Elämässä toiminta ja lepo vuorottelevat. Ihminen pyrkii luonnostaan tasapainoon niin kehon käytön ja kehon asennon suhteen. Kun olemme väsyneitä, lepäämme; kun olemme joutuneet kauan kyyristelemään, pyrimme automaattisesti ojentamaan selkärangan; kun keho on nuutunut, lähdemme kävelylle; kehon tuntuessa rasittuneelta saunomme tai sen tuntuessa kireältä venyttelemme.
Keho on koti, jossa mieli ajatuksineen ja tunteineen asuvat. Keho on ankkuri, joka kiinnittää meidät tähän hetkeen. Keho on tärkeä kumppani elämän polulla.  Arjessa meidän on tärkeä kuunnella, liikuttaa, hoitaa ja huoltaa kehoamme.

Kehon fyysinen kunto arvioidaan usein erilaisin testein. Tarkastuksissa meiltä mitataan mm. verenpaine, paino, veriarvot. Meiltä kysytään liikunnasta, syömistottumuksista, unesta, ulkoilusta, mahdollisista sairauksista, lääkkeiden ja päihteiden käytöstä. Kuntokartoitus voi tuntua ulkokohtaiselta arviolta, sillä kukaan ei välttämättä kysy, miten voit tai miltä sinusta tuntuu.
Tärkeintä on se, miltä meistä tuntuu. Millainen kokemus meillä on omasta olostamme ja jaksamisestamme. Yhteys itseen on kokemus aidosta itsestä: tunne minusta itsestäni kokonaisena olentona. Parhaimmillaan keho-mielen vuoropuhelu toimii joustavan vastavuoroisesti – toinen toistaan tukien. Välillä keho kaipaa reipasta liikettä, sykkeen nostoa, lihastreeniä. Toisina päivinä arkipuuhastelu, metsäkävely, uiminen tai venyttely on parhaita kehon ja mielen huoltajia.

Hyvä kunto auttaa jaksamaan arjen toimissa. Jos haluat nostaa mielen kuntoasi, aloita nostamalla fyysistä kuntoasi.  Tai toisin päin: tyytyväinen ja hyväntahtoinen mieli nostaa kehon kuntoa. Oleellista on löytää itselle sopivia liikuntamuotoja, jotka mukautuvat arjen kiirepiikkeihin ja vuodenaikoihin. Liikunnan rinnalla on hyvä huolehtia riittävästä yöunesta ja tasapainoisesta ateriarytmistä. Hyväkuntoinen ihminen kestää stressiä paremmin kuin huonokuntoinen. Stressin haitalliset vaikutukset ovat lievempiä ja palautuminen nopeampaa.
Hengähdyshetket, tauot ja rentoutuminen ovat tärkeitä kiireisen elämänrytmin tasapainottajia. Kehon rentoutumisharjoittelun avulla opimme aistimaan, milloin keho ja lihakset ovat rentoja ja milloin jännittyneitä. Hengityksen tiedostaminen, tarkkailu ja aistiminen ovat avaimia kehotietoisuuden kehittämisessä. Kun tarkkailemme rauhoittuneessa tilassa kehon tuntemuksia ja hengityksen liikettä, mieli laskeutuu kehoon ja olemme läsnä.

Kehon kunnon parantamiseen voi kokeilla oman asenteen eli suhtautumisen tarkistamista.  Miksi ja miten liikun? Miltä liikkuminen tuntuu? Moni on saanut uusia kokemuksia esimerkiksi muuttamalla oman asenteen suorituskeskeisestä juoksemisesta tiedostavaan ja läsnäolevaan harjoitukseen.  Mitä jos en enää laskisi metrejä, vaan keskittyisin kehon tuntemuksiin, rauhalliseen hengittämiseen, ympärillä olevaan maisemaan? Kevätkesällä on mainio tilaisuus lähteä ulos luontoon. Pakkaa reppuun mukaan uteliaisuutta, lempeyttä ja aistikokemuksille avautumista.

 

Osa 2

Ajattelun ylä- ja alarekisteri

Ajattelu on ihmisen ainutlaatuinen kyky ratkaista ongelmia, oppia ja muistaa asioita. Ajattelu on henkistä toimintaa, ja se on sidoksissa sanoihin, kieleen ja käsitteisiin. Ajattelun kautta olemme vuorovaikutuksessa ympäristön ja itsemme kanssa. Kansankielellä ajattelu on järjen käyttöä. Arjessa toimimme järjen, tunteiden, intuition ja aistihavaintojen välittämän informaation pohjalta.

Mistä ajattelu kumpuaa? Millainen tausta tai maaperä ajattelullamme on? Filosofi Esa Saarinen puhuu sisällämme olevasta ylä- ja alarekisteristä. Ylärekisterin ajattelu on sävyltään elämänuskoista ja myönteistä. Alarekisterin ajattelu värähtelee kielteisesti, ja siinä on mukana kyynisyyttä. Meillä on mahdollisuus harjoitella myönteisiä ajatuspolkuja, vahvistaa elämänuskoista ylärekisterin maaperää ajattelullemme. Ensimmäinen askel on oppia huomaamaan, mistä sisäisestä tunnelmasta, eli rekisteristä, ajatuksemme nousevat.

Kerstin Jeding kirjoittaa 20 sivua huolestuneisuutta vastaan -kirjassaan, että meissä ihmisissä on tilaa sekä myönteisille että kielteisille ajatuksillemme ja tunteillemme. Itseään onnellisena pitävä nainen voi samaan aikaan olla vihainen ja pettynyt parhaimpaan ystävättäreensä. Kyse on ajatuksien käsittelemisestä.  Et saa parempaa elämää pyyhkimällä kielteisiä ajatuksia kokonaan pois.

Usein kuulee ihmisten valittavan, että ”pää on täynnä”, ”ajattelu on jumissa”, ”ajatus ei kulje”.  Moni tietää kokemuksesta, että liika pänttääminen tai aikataulupaine heikentää ajattelun suorituskykyä. Ihmiset kaipaavat mielen huoltoa, ajatusten tuulettamista, taukoja ja tilaa ajattelulle. Ajattelun ja aivojen pikavirkistäjinä toimivat lasi vettä, viisi syvää hengitystä, happihyppely tai pieni liikuntahetki.

Mitä tehdä, kun ajatukset kiertävät kehää ja samat kielteiset ajatukset palaavat yhä uudelleen? Miten saada kampittavat ajatussisällöt kannustaviksi?  Yksi toimiva keino on ajatusten nimeäminen (Kerstin Jeding). Esimerkiksi, jos mielessä pyörii lause ”olen arvoton”, niin nimeä se: ”minulla on ajatus, olen arvoton” ja toista lause ääneen monta kertaa. Tai kokeile lausetta: ”minä en selviä tästä”. Hetken kuluttua sano itsellesi: ”minulla on ajatus, että en selviä tästä”. Saatat huomata eron.  Useimpien mielestä on helpompi käsitellä ajatusta nimettynä, kuin sitä, että pitää automaattisesti ajatuksen sisältöä totena.

Ajattelun eli mielen johtaminen on haastavaa. Voimme olla fyysisesti paikalla, mutta ajatuksemme ovat muualla tai tarkkaavaisuutemme on kadoksissa. Erilaisten tietoisuus- ja keskittymisharjoituksien avulla saamme etäisyyttä omiin ajatuksiimme, opimme tarkkailemaan sisäistä puhettamme ja pikku hiljaa keskittymiskyky ja taito olla läsnä kehittyvät. Ja mitä enemmän annamme huomiota ylärekisterin myönteiselle ajattelulle, sitä enemmän sillä on voimaa hiljentää alarekisteristä nouseva kielteinen ajattelu.

 

Osa 1

Mikä on sinun tunnekuntosi?

Kurkistus sisäiseen komentokeskukseen avaa meille ikkunan tunteiden ohjauspaneeliin. Viime syksynä julkaistu elokuva, Inside Out – mielen sopukoissa, opettaa sekä lapsille että varttuneemmillekin, kuinka tärkeää on olla yhteydessä omiin tunteisiin ja ymmärtää ydinmuistojen ja tunnetilojen vaikutukset mielen hyvinvoinnille.

Ihmisen kokemaa hyvinvointia voi tarkastella esimerkiksi ympyrämallin avulla. Hyvinvointipyörä on kuin elämän reikäleipä, joka muodostuu erilaisista siivuista. Hyvinvointipyörän eri osat tukevat toisiaan ja ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Vahva antaa ravintoa heikommille; heikko kohta vie voimia muilta. Pitkällä ollaan jo, jos heikko osa osaa pyytää apua esimerkiksi levon tai huollon tarpeessa. Paketti pysyy kasassa, jos hyvinvointipyörää ajava ihminen tiedostaa oman kulkupelinsä kunnon ja voimavarat.

Ihmisen hyvinvoinnin keskeinen alue on tunnekunto, eli psyykkinen jaksaminen ja mielen hyvinvointi. Tunnekunnon osa liittyy itsetuntoon, tunteiden tunnistamiseen, omanarvontuntoon, mielen vireyteen ja elämänhallinnan tunteeseen.

Tunnekuntoa ohjailee sydämen tunteva puoli yhteistyössä ajattelukeskuksemme kanssa. Päivittäisissä tilanteissa ilmaantuvia tunteita voi aistia tuntemuksina koko kehossa. Missä tuntuu aito ilo? Mitä kehossa tapahtuu suuren ärsyyntymisen tai turhautumisen keskellä? Esimerkiksi saunomisen jälkeinen levollinen olotila voi nopeasti muuttua iltauutisia kuunnellessa.

Useimmiten voimme huomata päivittäin kokemiemme tunteiden vaihtelut ja sävyt. Tunnetilat vaikuttavat meissä erilaisissa kohtaamisissa; tunteet tarttuvat ja ovat usein aistittavissa. Voimme helposti huomata, onko huoneessa sallivuuden vai jyrkkyyden ilmapiiri. Entä havaitsemmeko omien tunteiden vaikutukset ympäristöömme ja toimintaamme? Millainen on minun tunnejalanjälkeni?

On sallittua olla väsynyt ja tyhjä. Tunteet tulevat ja menevät, ne vaikuttavat ajatuksiimme ja toiminnallisuuteemme. On sallittua kokea tunteita välillä voimakkaammin ja laimeammin.  Tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen sekä niille avautuminen auttavat meitä ymmärtämään itseämme ja kanssakulkijoitamme.

Pitkäkestoista tunnetilaa voi ajatella maisemana, mikä vaikuttaa arjessamme taka-alalla ja ehkä tiedostamattakin toiminnassamme. Voimme kenties tunnistaa tiettyjä alavireisyyden, ahdistuksen, kiitollisuuden tai toiveikkuuden ajanjaksoja taaksepäin katsoessamme.

Tunnekuntoa voi huoltaa ja puhdistaa. Esimerkiksi luonnossa liikkuminen, musiikki, hyvät keskustelut, läheisyys, käsillä tekeminen, liikunta, ystävyyssuhteet ja kirjoittaminen toimivat tunnehuoltajina.  Äitini Marita Enbergin aforismi antaa mahdollisuuksia tunnetyöskentelyyn joka päivä: ”Elämä on lahja, aika kuluu käärepaperia avatessa.”

 

Henna Tarjanne-Lekola


Kirjoittaja on vuorovaikutuksen mahdollistaja, eheyttävän liikkeen ohjaaja Eheys-keskuksessa ja kolmen lapsen äiti. Kirjoituksissaan hän pohtii oman keskeneräisyyden pohjalta itsetuntemusta, kehomielen yhteyksiä ja hyvinvointipyörän eri alueita.

Kolumnit on julkaistu Tunne & Mieli -lehdessä, joka on mielen hyvinvoinnista kertova aikakauslehti. Julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto. Tilaa lehti!

Kuva: Perttu Saralampi


 

Lue myös:

Myötätunto tulee näkyväksi tekojen kautta

Kiusaamalla kasvatettu – Teron tarina

Peetu Ståhlberg – Omana itsenään rakastettu

Hyvän mielen vinkki: Kokeile kaverijoogaa

Koululaisen mieli kaipaa keskittymistä ja rauhoittumista

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

– Tietoisuustaitojen harjoitukset ovat olleet suurimmalle osalle nuoria aivan uusia asioita. Niiden äärelle pysähtyminen vaatii tahtoa ja päättäväisyyttä, se ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella, Salla-Maarit Volanen kertoo.

– Maailma ympärillämme on nopeatempoisempi ja virikekylläisempi kuin koskaan.  Meidän aikamme haastaa ihmisyyttämme.  Tarvitsemme kipeästi itsetuntemuksen, -ymmärryksen ja ihmisenä olemisen taitoja, Salla-Maarit Volanen, Terve Oppiva Mieli – hankkeen tutkimusjohtaja pohtii.

Terve Oppiva Mieli -hankkeessa tutkitaan, vaikuttaako tietoisuustaitojen opetus 12–15 -vuotiaiden nuorten tarkkaavaisuuteen, itsesäätelyyn, tunteiden hallintaan, mielenterveyteen ja stressinhallintaan. Tutkimus on Folkhälsanin tutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston yhteishanke; mukana on 3000 lasta ja nuorta. Osallistuville luokille on opetettu yhdeksän viikon ajan tietoisuus- ja hyvinvointitaitoja.
– Hanke on tuonut esille, miten kipeästi tarkkaavaisuuden ja rauhoittumisen harjoitteita kouluissa kaivataan. Koulumaailman kiireisyys ja yleinen stressi on yllättänyt. Viime aikoina opettajat ovat julkisuudessa kirjoittaneet väsymyksestään ja oppilaiden levottomuudesta.  Sekä opettajat että oppilaat kaipaavat hiljaisuuden ja mielen rauhoittamisen hetkiä vastapainoksi tarkkaavaisuutta ja mieltä kuormittavaan kouluympäristöön.

Tietoisuustaidoissa on kyse tarkkaavaisuusharjoituksista, jotka helpottavat saamaan aidon yhteyden omaan itseemme ja muihin ihmisiin. Tarkkaavaisuuden harjoittaminen herkistää huomaamaan itsessämme ilmeneviä asioita ja tunteita.

Kun opimme olemaan läsnä omien tunteiden ja reaktioiden kanssa, stressinhallinta paranee. Myös vaikeiden tunteiden kanssa opitaan olemaan paremmin.

Rohkaiseva alustava tulos on, että lähes puolet nuorista kertoi jatkaneensa itsenäistä harjoittamista koulussa tapahtuneen opetuksen jälkeen.

Keskimäärin kolme neljästä nuoresta koki saavansa harjoittelusta hyötyä muun muassa kavereiden ja perheen kanssa pärjäämiseen, nukkumiseen, keskittymiseen luokassa ja harrastuksissa, stressinhallintaan sekä vaikeiden tunteiden käsittelyyn.

Salla-Maarit Volasen ajatuksissa elää voimakas unelma:
– Tulevaisuuden koulussa tunne- ja tietoisuustaitojen ja myötätunnon opetus on luonteva osa koulupäivää – yli ainerajojen. Mielen hoitaminen on fyysisen kunnon hoitamisen ohella oleellisen tärkeä taito, jota meidän kaikkien tulee harjoittaa, vaalia ja hoitaa.

Teksti: Henna Tarjanne-Lekola
Kuva: Ilmo Keskimäki

Tunne & Mieli 4/2016

Tilaa lehti >>

Kolumni: 10 asiaa, jotka olet tehnyt lapsesi kanssa koko ajan oikein

TEEMU2862.jpg mauri heleniusTM_profiili_varjostusKasper Strömman kertoi blogissaan asioista, jotka teemme tavallisesti täysin oikein. Kuten esimerkiksi banaanin kuoriminen: ihan sama, mistä päästä sen aloittaa, pääasia että saa kuoren poistettua.

Koska moni vanhempi epäilee kykyjään ja resurssejaan huolenpitäjänä ja kasvattajana, ajattelin esitellä tässä samassa hengessä kymmenen asiaa, jotka useimmat vanhemmat tekevät pääasiassa oikein.

1.    Suutut, kun suututtaa.
Olet ihminen. Sinulla on tunteita ja lapsesi näkee sinut niin iloisena ja tyytyväisenä kuin vihaisena ja surullisenakin. Kaikki ihmiset kokevat kaikkia tunteita, siksi lapsen on tärkeää nähdä ja kokea niitä turvallisimmassa mahdollisessa ihmissuhteessa: sinun kanssasi.

2.    Pikapuuro.
Kukaan ei moiti sinua, vaikka et hauduttaisi spelttiä.

3.    Teet mitä lupaat.
No et ehkä ihan heti, mutta palaat siihen myöhemmin. Ja se on hyvin tärkeää. Se kertoo lapsellesi, että kannattelet häntä mielessäsi ja että hänen toiveensa ovat merkityksellisiä.

4.    Pillimehut.
Hui kamala, sokeroitua mehua! Jos takapenkki hiljenee, kaikki on ok.

5.    Vietät kahdenkeskistä aikaa lapsesi kanssa.
Sitä voisi aina olla enemmänkin, mutta lyhyetkin hetket lasketaan. Uno-korttipeli iskän kanssa voi jäädä mieleen ikuisiksi ajoiksi, siinä missä päivä huvipuistossa tallentuu pitkäkestoiseen muistiin vain äänten ja valojen sekamelskana.

6.    Rauhoitat viikonloppuaamut.
Pikku Kakkonen ja pyjamassa hengailu perheen kesken on parasta.

7.    Olet hevonen.
1-2 lasta selkään ja hoppotihoi ympäri olohuonetta selkä- ja polvikivusta välittämättä. Sillä lailla.

8.    Pidät aikuisten asiat aikuisten asioina.
Kerrot lapsille, että vanhemmat eivät ole heille vihaisia. Nyt ollaan eri mieltä asioista ja aikuiset selvittävät tämän keskenään, eikä tarvitse huolia.

9.    Masun päristely.
Kaikenlainen päristely toimii aina ja teet sen ihan oikein.

10.    Halaat ja pussaat.
Tässäkään et voi mokata. Jos hyvin menee, lapsesi antaa sinun halata ja pussata vielä aikuisenakin.

 

Teemu Ollikainen
Kirjoittaja on erikoispsykologi ja psykoterapeutti, joka työskentelee TJM1604_Tilauskansi_403x534Psykologiliitossa.

Kolumni on julkaistu Tunne & Mieli -lehdessä 4/2016, joka on mielen hyvinvoinnista kertova aikakauslehti. Julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto. Tilaa lehti

Kuva: Mauri Helenius

 

Lue myös:

Myötätunto tulee näkyväksi tekojen kautta

Kiusaamalla kasvatettu – Teron tarina

Peetu Ståhlberg – Omana itsenään rakastettu

Hyvän mielen vinkki: Kokeile kaverijoogaa

 

Vähemmistössä vähemmistön sisällä

Aaro Horsma

Aaro Horsma on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten etu- ja kansalaisjärjestö HeSeta ry:n suunnittelija.

Suomeen tuleva seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva turvapaikanhakija ei ole helpon paikan edessä. Hän kuuluu vähemmistössä vähemmistöön sekä oman kulttuurinsa yhteisössä että suomalaisessa sateenkaariyhteisössä.

Suomeen nyt viimeisen vuoden aikana tulleista turvapaikanhakijoista osa on paennut kotimaastaan ensisijaisesti seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä takia.

− Esimerkiksi monissa Afrikan ja Lähi-idän maissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvan ihmisen henki voi olla uhattuna. Niin lainsäädännön kuin yhteisön säännöt ja rangaistukset ovat kovat. Lhbtiq*-ihmiset ovat myös monien toisiaan vastaan taistelevien sotilaallisten ryhmittymien yhteinen vihankohde, eikä viranomaisilta voi toivoa minkäänlaista turvaa. Menetettyään puolisonsa, tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia ystäviään, on moni päättänyt lähteä pelastaakseen oman henkensä.

Karusta todellisuudesta kertoo HeSeta ry:n suunnittelija Aaro Horsma. Tässä yhteydessä hän haluaa korostaa, että vaikka muslimeja usein syytetään konservatiivisiksi, niin aivan yhtä ankarasti ja syrjien suhtaudutaan seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuteen monissa kristityissä yhteisöissä, myös Suomessa.

− Helposti ajatellaan, että uskonnot aiheuttaisivat homo- tai transfobiaa. Näin yksinkertainen asia ei ole. Mutta ehkä pelot korostuvat, kun riippuvuus yhteisöstä on suuri, ja yksilöllä on paine toimia normien ja odotusten mukaan.

Uskonnon sijasta tilanteesta voi syyttää miehiä, jotka haluavat pitää yllä patriarkaalista maailmankuvaa.
Afrikan ja Lähi-idän maiden lisäksi Suomeen tulee lhbtiq*-turvapaikanhakijoita muun muassa Venäjältä.

− Venäjällä tilanne kärjistyi vuonna 2013 hyväksytystä niin sanotusta Venäjän ”homopropagandalaista”, joka ei salli seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden näkymistä ja asettaa vähemmistöt entistä haavoittuvampaan asemaan. Sateenkaariyhteisön jäsenet joutuvat pelkäämään väkivaltaa, mutta erityisesti pelätään lasten menettämistä, sillä sateenkaariperheiden väitetään loukkaavan lastenoikeuksia. Venäläisillä on usein jo joku kontakti Suomeen tullessaan, esimerkiksi naisparit ovat olleet yhteydessä suomalaisiin sateenkaariperheisiin ja aktivisteihin, Horsma kertoo.

Useimmat eivät uskalla kertoa identiteetistään edes viranomaisille.

 
Väkivallan uhka jatkuu

HeSeta on yksi harvoja suomalaisia järjestöjä, joka pyrkii parantamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien turvapaikanhakijoiden asemaa.

− Meille alkoi tulla viime syksynä yhteydenottoja eri puolilta Suomea vastaanottokeskusten sosiaalityöntekijöiltä. Monet lhbtiq*-turvapaikanhakijat ovat olleet kauhuissaan siitä, että vaikka he ovat lähteneet kotoa kovan vainon takia, heidän on asuttava täällä samojen maanmiesten keskellä. Moni pelkää myös paljastumista ja että tieto omasta sijainnista kulkeutuu takaisin lähtömaassa vainonneiden tietoon.

Horsman mukaan lhbtiq*-turvapaikanhakijoiden tarpeet olisi kuultava. Vastaanottokeskukset ovat muutenkin levottomia paikkoja, ja vähemmistöön kuuluvat ovat niissä todella hankalassa asemassa. Väkivallan uhka on todellinen.

− Meidän mahdollisuutemme tukea ympäri Suomea olevia turvapaikanhakijoita ovat vähäiset. Koska toimimme täällä Uudellamaalla, voimme vain pyrkiä mahdollistamaan siirtoja helsinkiläisiin vastaanottokeskuksiin. Yritämme vaikuttaa siihen, että Helsinkiin perustettaisiin erillinen lhbtiq*-sensitiivinen vastaanottokeskus, jossa ihmiset kokisivat olevansa turvassa, ja jossa meidän palvelumme olisivat paremmin tarjolla. Muualla Euroopassa tällaisia on jo perustettu.

Helsinkiläisille turvapaikanhakijoille HeSeta järjestää vertaistapaamisia viikoittain sekä tukikeskusteluja ja ohjausta.

− Tukikeskusteluissa yritämme luoda luottamuksen ilmapiiriä. Kerromme, että täällä pitää nimenomaan kertoa viranomaisille todellinen syy turvapaikan hakemiselle, jos vaikkapa puoliso on kidnapattu ja murhattu ja perhe katkaissut kaikki siteet. Moni lhbtiq*-turvapaikanhakija ei ole tietoinen oikeudestaan hakea turvapaikkaa seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoleen perustuvan vainon takia, eivätkä useimmat uskalla ”tulla kaapista” eli kertoa identiteetistään edes viranomaisille.

Horsman työssään kohtaamat ihmiset eivät tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, eikä kukaan ole saanut vielä päätöstä jäämisestä. Maahanmuuttovirastossa on Horsman mukaan valitettavan vähän asiantuntemusta näissä asioissa.

− Kansainvälisten sopimusten mukaan meidän toimintamme piirissä olevien tulisi saada pakolaisstatus, mutta ei sitä voi kenellekään luvata, Horsma toteaa.

Marginaalin marginaalissa

Lhbtiq*-turvapaikanhakijoiden asema omassa maassa on ollut raskas. He tulevat suurin odotuksin, yksin ja ilman kielitaitoa, oikeudenmukaiseksi ja tasa-arvoiseksi uskomaansa Suomeen, jossa on vastassa paikka vähemmistön vähemmistössä. Tulijat joutuvat kohtaamaan usein syrjintää sekä maanmiestensä että suomalaisten taholta.

HeSetan tapaamisissa nämä ihmiset voivat kokea jonkinlaista yhteenkuuluvuutta.

− Viime viikolla meillä oli peräti 19 henkilöä turvapaikanhakijoiden tapaamisessa. Viikoittain keskustelen heidän kanssaan näistä asioista. He ovat huomanneet, ettei seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema Suomessakaan ole mutkaton, vaikka meillä on lainsäädännöllisesti asiat paremmin kuin monessa muussa maassa. He pohtivat, mikä heidän asemansa täällä on, kun syrjintää kokevat suomalaisetkin sateenkaariyhteisön jäsenet ja rasismista kärsivät kaikki maahanmuuttajat.

Marginaalin marginaalissa ei ole helppo olla, siellä asema on kaikkein heikoin. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistö ei ole mikään yhtenäinen massa, ja siinäkin yhteisössä on hierarkiaa, syrjintää ja rasismia, kuten kaikkialla muualla.

Horsma pitää vertaistukea tärkeänä tukimuotona ja toivoo turvapaikanhakijoiden hyötyvän HeSetan toiminnasta.

− Vertaistuella pyrimme tarjoamaan mielekästä ja turvallista tekemistä vapaa-aikaan. Moni on ollut kiinnostunut tilanteesta, solidaarisuutta ja halua auttaa löytyy. Esimerkiksi sateenkaarinuorten ryhmistä on lähetetty videotervehdyksiä. Konkreettisen tuen järjestäminen on kuitenkin hankalaa rajallisten työntekijäresurssiemme takia. Keväälle suunnittelemme varainhankintakampanjaa, jossa on mahdollista osallistua työmme tukemiseen.

Vähemmistöidentiteetti ei Horsman mielestä aina ole taakka vaan myös mahdollisuus:

− Vähemmistöön kuuluva voi oppia ulkopuolisuuden kokemustensa kautta ymmärtämään toista haavoittuvassa asemassa olevaa. Mutta itsestäänselvyys tämä ei ole, eikä vähemmistöön kuuluva ole poikkeuksellisen ymmärtäväinen tai suvaitsevainen. Oman erilaisuuden kokemuksen kautta ei myöskään muutu toisen elämän asiantuntijaksi. Jokaisen kokemus omasta identiteetistä ja hyväksytyksi tulemisesta on henkilökohtainen.

 

Teksti: Marjaana Roponen
Tunne & Mieli 2/2016

 


Sanastoa

Seksuaalinen suuntautuminen kertoo, keneen henkilö tuntee vetovoimaa emotionaalisesti ja/tai eroottisesti. Seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuteen kuuluvat homot, lesbot, biseksuaalit ja heterot.

Sukupuoli-identiteetti on ihmisen kokemus sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan.

Sateenkaariyhteisöllä tarkoitetaan kaikkia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kaikessa moninaisuudessaan.

Lhbtiq*-kirjainyhdistelmää käytetään usein puhuttaessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöstä. Niihin kuuluvat muun muassa lesbot, homot, biseksuaalit/bi-ihmiset, transihmiset ja intersukupuoliset. Lyhenteen perässä oleva q viittaa sanaan queer ja/tai questioning, ja se tarkoittaa usein akateemista näkökulmaa mutta myös identiteettiä, joka kyseenalaistaa yhteiskunnan normit ja lokerot. * (asterix-merkki) viittaa siihen, ettei kirjainyhdistelmä sisällytä kaikkia sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuteen liittyviä käsitteitä, jotka ovat osa yhteisöä ja tematiikkaa.

Homofobia on tosiasioihin perustumatonta vihaa, pelkoa, vastenmielisyyttä tai syrjintää homoseksuaalisuutta ja transfobia tosiasioihin perustumatonta vihaa, pelkoa, vastenmielisyyttä tai syrjintää transihmisiä tai transihmisyyttä kohtaan. Nämä fobiat eivät ole varsinaisia fobioita, vaan pikemminkin verrattavissa seksismin ja rasismin kaltaisiin ilmiöihin.

HeSeta ry on pääkaupunkiseudulla toimiva seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten etu- ja kansalaisjärjestö ja valtakunnallisen Seta ry:n jäsenjärjestö.

Omana itsenään rakastettu

Kanssakulkija Peetu Ståhlberg

Mahdollisuus ilmaista itseään avoimesti lapsena antoi Peetulle hyvät eväät elämälle. Murrosiässä ei pelkkä poikamainen asenne enää riittänyt itsensä kokonaiseksi tuntemiseen, vaan hän hakeutui sukupuolenkorjausprosessiin. Tänään kaksikymppinen nuori mies elää onnellista elämää ja näkee tulevaisuutensa valoisana.

– Naispuolisten kavereiden on ollut helpompi ottaa vastaan muutokseni kuin miesten. En kuitenkaan ole menettänyt yhtään ystävääni tämän takia, Peetu hymyilee.

– Naispuolisten kavereiden on ollut helpompi ottaa vastaan muutokseni kuin miesten. En kuitenkaan ole menettänyt yhtään ystävääni tämän takia, Peetu hymyilee.

 

Helsingissä sijaitseva Kumpulan kaupunginosa on täynnä kiehtovia metsiä ja kivoja puistoja, joissa on tilaa seikkailla. Siellä oman lapsuutensa vietti Peetu Ståhlberg, omien sanojensa mukaan rasavilli vekara, jolla oli aina vainua mielenkiintoisille jutuille.

– Olin tosi vilkas, ja kehittelin kavereideni kanssa erilaisia ideoita. Aina kaikki asiat eivät olleet ehkä ihan sallittujakaan, hän muistelee.

Vanhempiensa eron jälkeen Peetu jäi isänsä kanssa kaksin asumaan. Äitinsä luona hän asui kouluikään saakka noin puolet ajasta ja sai sieltä puolelta vielä kaksi sisarpuolta.

– Sain kasvaa vapaasti, eikä kukaan rajoittanut menemisiäni. Vanhempani luottivat minuun.

Kumpulan kaksiluokkaisessa sivukoulussa kaikki lapset tunsivat toisensa, suurin osa oli naapureita keskenään.  Peetulla oli paljon kavereita, joista suurin osa oli poikia. Heidän kanssaan leikit olivat luontevampia, yhteys löytyi helpommin. Yksi asia erotti kuitenkin Peetun selkeimmin muista pojista: hänen tuolloinen nimensä.

– Muistan, kuinka kerran eräs äidinkielen opettaja kysyi minulta, miten pojalle on oikein annettu tytön nimi.

Opin jo varhain, että
maailmaan mahtuu erilaisuutta.

Värikäs ympäristö rohkaisi

Onneksi Peetun kasvuympäristön kuului monenlaisia ihmisiä, jotka saisivat kukoistaa kukin omalla laillaan.
– Isäni työskenteli lavastajana ja tapasi työnsä kautta monia boheemeja ihmisiä, joista osasta tuli meille perhetuttuja. Opin jo varhain, että maailmaan mahtuu erilaisuutta ja että se on meille kaikille rikkaus.

Koska Peetulla oli tilaa kasvaa omana itsenään, eikä paineita tyttökulttuuria kohtaan tullut vanhempienkaan taholta, olivat lapsuusvuodet pääosin onnellisia. Energisellä lapsella oli paljon kavereita, ja jalkapalloharrastus paikallisessa urheiluseurassa Toukolan Teräksessä oli mieluinen. Murrosikään tultaessa oli väistämätön kuitenkin kohdattava.
– Muistan kyllä tunteneeni jo lapsena vierautta omaa kehoani kohtaan, mutta asia oli silloin helpompi sivuuttaa.

un vartaloni alkoi muuttua naiselliseksi, aloin oireilla voimakkaammin psyykkisesti. Olin ahdistunut ja masentunut, en tuntenut kehoani omakseni.

Noin nelisen vuotta sitten Peetu päätti vihdoin hakea apua.
– Koska en tiennyt mihin suuntaisin, otin asian puheeksi isäni kanssa, joka oli läheisin ihminen minulle. Aloitus ei siitä huolimatta ollut helppoa. Muistan yhä, kuinka minua pelotti kertoa tunteistani, vaikka luotinkin häneen.

Päätös kuitenkin oli oikea, ja Peetu sai täyden tuen isältään.

Nuoruus keskellä korjausprosessia

Isän kanssa yhteistyössä Peetu selvitti, että prosessin ensimmäinen vaihe olisi lähetteen hankkiminen. Se ei ollut kuitenkaan ihan yksinkertaista. Isä soitti Peetun puolesta terveysasemalle, josta vastattiin, että asian kiireettömyyden takia aikaa saisi odottaa pitkään.

– Onneksi isä tuli uudelleen apuun ja kustansi yksityislääkärin käynnin. Sen jälkeen kaikki kävi nopeasti ja pääsin HYKSin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle.

Viimeiset kolme vuotta on mennyt keskellä fyysistä muutosprosessia, joka on toki vaikuttanut Peetuun myös psyykkisesti.
– Psykologin kanssa käymistäni keskusteluista en kauheasti pitänyt, ja lääkärin suhtautuminen mieheyteen ja naiseuteen oli kovin stereotypistä. Kaikki on kuitenkin sujunut hienosti, ja suurin osa vuosien aikana tapaamistani ammattilaisista on ollut hyviä tyyppejä. Jatkossa minulla on mahdollisuus olla omahoitajaani yhteydessä, jos koen siihen tarvetta, hän kertoo.

Vaikka Peetun kokemat asiat ovat olleet isoja ja muutokset suuria, ei hän löydä kokemuksesta juurikaan negatiivista.
– Tai no, pari asiaa kyllä arvelutti. Henkilötunnuksen vaihtaminen ei ollut hirveän yksinkertaista ja periaatteessa minua harmitti, että sen saadakseen piti luopua oikeudestaan synnyttää biologisia lapsia. Vaikka käytännössä lasten hankkiminen ei ole minulle enää mahdollista, on kyseessä minun ja myös monien muiden ihmisten mielestä ihmisoikeusloukkaus.

Toinen outo asia oli niin sanottu ”tosielämän koe”.
– Translaki edellyttää, että sukupuolen juridiseksi vahvistamiseksi transihmisten tulee elää noin vuoden ajan ”vastakkaisessa” sukupuolessa. Tässä kokeessa sukupuoli nostetaan näyttämölle tavalla, jolla osoitetaan, että maailmassa olisi vain yksi tapa toteuttaa miehekkyyttä tai naisellisuutta.

Lääkärin suhtautuminen mieheyteen
ja naiseuteen oli stereotypistä.

 

Uuden elämän kynnyksellä

Nyt kun korjaushoidot on saatu päätökseen, on Peetu päättämässä samalla myös opiskelujaan graafisen suunnittelun linjalla. Luovan isän poika kokee olevansa myös monella muullakin tavoin isänsä kaltainen.
– Nyt ehkä jopa enemmän kuin aiemmin, hän hymyilee.

Myös äiti, setä ja mummo ovat ottaneet tiedon Peetun korjausoperaatiosta hyvin vastaan.
– Olen yhä se sama ihminen kuin ennen korjausta. Suhteet ovat ennallaan ja läheisiä.

Näkyvin muutos sosiaalisessa elämässä on ollut se, että toisin kuin lapsena, nykyään suurin osa Peetun kavereista on naisia.

– Kaiken kaikkiaan naispuolisten kavereiden on ollut helpompi ottaa vastaan muutokseni kuin miesten, ja jotenkin myös ymmärrän tämän. En kuitenkaan ole menettänyt yhtään ystävääni tämän takia, mikä on tosi hieno juttu!

Tuleva kesä näyttää hyvältä. Kotona odottavat lentoliput Barcelonaan, jossa odottaa tyttöystävä Blanca. Pari tapasi toisensa Peetun edellisellä Espanjan reissulla. Ensimmäiset treffit johtivat yllättäen seurustelusuhteeseen.
– Lähden ilman paluulippua, ja se tuntuu keveältä ja oikealta.

Vaikka perheen perustaminen ei ole vielä ajankohtaista, on Peetu miettinyt sitäkin.
– Jos minulla olisi mahdollisuus saada biologisia lapsia, en haluaisi niitä. Mielestäni adoption kautta voi vaikuttaa moneen tärkeään asiaan. Olla vanhempi ja auttaa lasta, jolta puuttuvat omat vanhemmat, sekä ottaa kantaa myös maailman väkiluvun nousuun.

Järjestöelämä tai osallistuminen transsukupuolisten ihmisten tapaamisiin ei vedä Peetua puoleensa. Hän kokee, että transmiehenä eläminen on ollut hänelle haastavinta ennen kaikkea omien sisäisten prosessien kannalta, ei ulkopuolisen palautteen tai huomion takia.
– En ole kohdannut suuria ongelmia omassa elämässäni tämän asian takia tai joutunut puolustelemaan itseäni tai tapaani elää. Voisi ehkä sanoa, että olen päässyt helpolla. Osansa siinä on varmaan sillä asialla, että minulla on ollut mahdollisuus ilmaista itseäni lapsesta saakka siten kuin olen halunnut ja luontevaksi tuntenut. Olen saanut hyväksyntää ja rakkautta läheisiltäni sellaisena kuin olen. Minulla on ollut ystäviä. Olen saanut elää onnellista elämää.

Oman tarinan kertomisen hän kokee kuitenkin tärkeäksi.
– Jos vaikka joku, jolle asia on ajankohtainen, voisi saada tästä rohkaisua.

Teksti: Marika Rosenborg
Kuva: Saara Autere

 


Peetun tarina kaverin silmin

”Opin tuntemaan Peetun, kun aloitimme ensimmäisen luokan. Ennen peruskoulua muistan hämärästi tavanneeni hänet, kun hän oli vielä pitkähiuksinen tai ainakin nähneeni kuvia, mutta ensimmäisellä luokalla tukka oli jo leikattu lyhyeksi. Vaikka kasvoimme kouluajan yhdessä, niin meillä oli omat kaveripiirit ensimmäisestä yhdeksänteen luokkaan saakka.

Tutustuimme kunnolla oikeastaan vasta lukioaikana, jolloin ympärille muodostui loistava kaveriporukka. Peetu on aina ollut poika meille, ja se on aina tuntunut luonnolliselta.

Korjausprosessin edistysvaiheet ovat aina olleet meille ilon aiheita, vaikka toisinaan raskaitakin, jos Peetulla ei ole ollut helppoa. Hän on jaksanut kaikesta huolimatta uskomattoman hyvin. Olen ylpeä ystävästäni ja onnellinen siitä, että saan olla osa hänen elämäänsä.”

Selina Ala-Nikkola

 


Mitä on transsukupuolisuus?
Transsukupuolisuudessa on kyse sukupuoliristiriidasta, jossa henkilön sukupuoli ei vastaa sitä sukupuolta, johon hänet on syntymässä määritelty. Transsukupuoliset kokevat usein ahdistusta sellaisista kehon ominaisuuksista, jotka eivät vastaa sukupuolikokemusta, tai jos he tulevat sosiaalisissa tilanteissa kohdatuksi väärän sukupuolen edustajana. Tätä ahdistusta ja ristiriitaa kutsutaan sukupuoliristiriidaksi eli sukupuolidysforiaksi.

Hoitamaton sukupuoliristiriita voi johtaa vaikeaan masennukseen ja itsemurhaan. Nykykäsityksen mukaan transsukupuolisuutta ei pidetä sairautena, mutta sen aiheuttama sukupuoliristiriita vaatii usein hoitoa fyysisen sukupuolen korjaamiseksi.

Transsukupuolisuudessa on kysymys sukupuoli-identiteetin ja biologisen sukupuolen välisestä ristiriidasta, ei siitä, kumpaan sukupuoleen seksuaalinen kiinnostus suuntautuu. Transsukupuolinen ihminen voi siis olla niin hetero-, homo- kuin biseksuaalinenkin.
Lähde: Trasek.fi

 

 

Tunne & Mieli 2/2016

Tutustu muihin juttuihin

Tilaa lehti

 

Kolumni: Maili hänen saappaissaan

TEEMU2862.jpg mauri heleniusAnssi Kela inspiroitui vuonna 1999 räppäri Everlastin What it´s like -biisistä siinä määrin, että kirjoitti oman läpimurtohittinsä Mikan faijan BMW. Molemmissa on akustista kitaraa hip hop -biitin päällä ja kertomuksia karuista kohtaloista.

Everlastin biisi alkaa kuvauksella spurgusta, joka saa ihmisten vihaiset kommentit osakseen: hanki työ, v***n nahjus.  ”Luoja varjelkoon, ettet joudu koskaan kävelemään mailia sen saappaissa, koska silloin saattaisit tietää, miltä tuntuu laulaa bluesia”, toivottaa Everlast.

Kyse on kutsusta koeidentifikaatioon, eli asettumiseen mielikuvan tasolla toisen asemaan. Kirjassaan Learning from the patient Patrick Casement suosittelee samaa psykoterapeuteille. Ennen kuin psykoterapeutti avaa suunsa, hänen on hyvä kokeeksi samastua asiakkaansa asemaan, koska muuten hänen oma kriittisyytensä saattaa jäädä häneltä huomaamatta. Asiakas aistii terapeutin kriittisyyden, ja muuttuu vetäytyväksi.

Rajat kiinni -ajattelussa voi nähdä toiveen, ettei tarvitsisi asettua toisen asemaan. Että voisi jatkaa elämäänsä tietämättömänä siitä, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu. Hullut, vammaiset ja rikolliset voitaisiin jatkossakin viedä Seiliin ja ulkomaalaiset voisivat pysyä siellä ulkomailla. Kunpa olisikin kaukosäädin, jolla voisi aina vaihtaa kanavaa, kun jokin häiritsevä tarina uhkaa omaa turvallisuuden tunnetta.

Itse kun on kuullut tulkkina työskentelevän entisen turvapaikanhakijan kertovan, millaista oli Bagdadin poliisivankilassa, ei oikein voi. Kun on työskennellyt kehitysvammaisten ja mielenterveysongelmaisten kanssa, ei oikein voi. Kun on lapsena nähnyt, miten oma äiti kaikista maailman ihmisistä pysähtyy kadulla makaavan spurgun luo ja tarkistaa, onko tämä kunnossa. Komentaa ylös, ettei jäädy pakkasessa.

 

Ne ovat tunteita. Ei sen vakavampaa.

Yleinen ajatusvirhe on sekoittaa emotionaaliset ja käytännölliset ongelmat keskenään. Kun tunneongelmaan yrittää löytää käytännöllisen ratkaisun, tuloksena on yleensä massiivinen FAIL – epäonnistuminen.

Ajankohtainen tunneongelma meille kaikille on se, että Eurooppaan tunkee suuri määrä ihmisiä kamalien tarinoiden kanssa. Tarinoiden, joita emme halua kuulla. Emotionaalinen ratkaisu on aika helppo: kulkea maili heidän saappaissaan, kuulla tarinat, samastua. Tuntea kärsimys, epäusko ja traumatisoituminen, jonka he ovat kokeneet. Ne ovat tunteita. Ei sen vakavampaa.

Nettiuhkailu ja ääriryhmittyminen voidaan nähdä käytännöllisinä yrityksinä ratkaista tunnetason ongelmia.

Huoli on ymmärrettävää. Eivät kaikki ihmiset ole hyviä. Osa on kokenut kovia, ja muuttunut. Houkutus tarttua konkreettiseen ratkaisuun on voimakas. Jos yksi promille uhkaa läheisiäni, onko se riittävä peruste estää 999:ää tulemasta?

Yritän kävellä mailia katupartioijan maihareissa. Olen varma, että hänellä on jokin peruste toiminnalleen. Jokin mitä hän pitää parhaana perusteluna. Eihän hän muuten tekisi sitä. Se on vaikeaa. Vaikeaa olla suvakki.

Sitaatti kappaleesta What it´s like, san. Everlast. Käännös kirjoittajan.
Maili on 1609,344 metriä.

 

Teemu Ollikainen
Kirjoittaja on erikoispsykologi ja psykoterapeutti, joka työskentelee Psykologiliitossa ja vapaatajat.fi -palvelua tuottavassa AtCare Oy:ssa.

Kuva: Mauri Helenius

 

Tunne & Mieli 2/2016
Tutustu muihin juttuihin
Tilaa lehti

 

Kokeile kaverijoogaa

Hyvän mielen vinkki

 

Jooga avaa kehon ja mielen jännityksiä ja jumeja. Vietä ystävän, puolison tai lapsen kanssa hauska ja rentouttava liikuntatuokio. Liikkeet voi tehdä yksinkin.

1. Alkulämmittely

Asetu parin kanssa selät vastakkain käsistä kiinni pitäen. Sisäänhengittäen nouskaa varpaille ja viekää kädet samalla sivukautta ylös. Venytelkää kohti kattoa. Uloshengittäen laskekaa kantapäät alustalle sekä kädet alas. Sisäänhengittäen viekää toinen käsi ylös ja taipukaa samaan suuntaan sivulle kylkeä venytellen. Uloshengityksen aikana palatkaa keskelle. Sisäänhengittäen taipukaa toiseen suuntaan ja palatkaa keskelle. Sarja toistetaan 5−10 kertaa.

 

2. Tuplapuu

harj 2 tuplapuu
Asettukaa vierekkäin kyljet lähekkäin. Nostakaa ulompi jalka joko sisäreittä vasten tai jalkaterän päälle. Tuokaa ulommat kädet vastakkain rintakehän korkeudelle. Aktivoikaa tukijalka vahvaksi rungoksi ja viekää sisemmät kädet puunlatvoina kohti taivasta. Tukekaa asento keskivartalon lihaksilla. Jääkää hengittelemään keskittyneesti nenän kautta 5-10 kertaa. Vaihtakaa paikkaa ja toistakaa harjoitus toiselle puolelle.

 

 

3.    Supervenytys

TT etunoja

Ottakaa toisianne harteista kiinni, ja lähtekää peruuttelemaan samalla eteen taipuen niin, että päädytte noin 90 asteen kulmaan. Pitäkää selkä ja niska pitkänä. Viekää painoa vähän eteen kohti varpaita, jolloin takareidet venyvät hyvin. Jääkää hengittelemään syviä hengityksiä nenän kautta. Tasapainon harjoittamiseksi voitte myös nostaa jalkoja vuorotellen irti alustasta.

 

 

 

 

4.    Hellittäkää käsiote ja menkää etutaivutukseen.

TT etutaivutus

Selkä on pyöreänä ja niska rentona, polvet voivat olla vähän koukussa. Hengitelkää ja tuntekaa miten selän nikamien välille tulee tilaa.

 

 

 

 

 

 

5.    Etutaivutuksessa laskekaa lantio alemmas ja viekää kädet ”siiviksi” takaviistoon.

Katse on eteenpäin ja reidet ja pakarat vahvoina. Viipykää hetki antaen sitten käsien ja pää laskeutua eteen ja rullatkaa selkä pyöreänä kohti seisoma-asentoa.

 

 

 

 

 

6.    Kierto istuen.

TT kierto

Istu kaverin kanssa vastakkain risti-istunnassa. Viekää vasen käsi selän taakse ja tarttukaa oikealla kädellä kaverin vasempaan käteen. Hengittäkää sisään samalla selkää ojentaen. Uloshengityksellä kierto vasemmalle katseen seuratessa. Tehkää molemmin päin ja lopuksi irrottakaa kädet ja taivuttakaa selkä eteen.

 

 

 

Teksti, kuvat ja liikeohjeet: Katja Liuksiala

Tunne & Mieli 5/2015

 

Tutustu muihin juttuihin
Tilaa lehti