Vähemmistössä vähemmistön sisällä

Aaro Horsma

Aaro Horsma on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten etu- ja kansalaisjärjestö HeSeta ry:n suunnittelija.

Suomeen tuleva seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva turvapaikanhakija ei ole helpon paikan edessä. Hän kuuluu vähemmistössä vähemmistöön sekä oman kulttuurinsa yhteisössä että suomalaisessa sateenkaariyhteisössä.

Suomeen nyt viimeisen vuoden aikana tulleista turvapaikanhakijoista osa on paennut kotimaastaan ensisijaisesti seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä takia.

− Esimerkiksi monissa Afrikan ja Lähi-idän maissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvan ihmisen henki voi olla uhattuna. Niin lainsäädännön kuin yhteisön säännöt ja rangaistukset ovat kovat. Lhbtiq*-ihmiset ovat myös monien toisiaan vastaan taistelevien sotilaallisten ryhmittymien yhteinen vihankohde, eikä viranomaisilta voi toivoa minkäänlaista turvaa. Menetettyään puolisonsa, tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia ystäviään, on moni päättänyt lähteä pelastaakseen oman henkensä.

Karusta todellisuudesta kertoo HeSeta ry:n suunnittelija Aaro Horsma. Tässä yhteydessä hän haluaa korostaa, että vaikka muslimeja usein syytetään konservatiivisiksi, niin aivan yhtä ankarasti ja syrjien suhtaudutaan seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuteen monissa kristityissä yhteisöissä, myös Suomessa.

− Helposti ajatellaan, että uskonnot aiheuttaisivat homo- tai transfobiaa. Näin yksinkertainen asia ei ole. Mutta ehkä pelot korostuvat, kun riippuvuus yhteisöstä on suuri, ja yksilöllä on paine toimia normien ja odotusten mukaan.

Uskonnon sijasta tilanteesta voi syyttää miehiä, jotka haluavat pitää yllä patriarkaalista maailmankuvaa.
Afrikan ja Lähi-idän maiden lisäksi Suomeen tulee lhbtiq*-turvapaikanhakijoita muun muassa Venäjältä.

− Venäjällä tilanne kärjistyi vuonna 2013 hyväksytystä niin sanotusta Venäjän ”homopropagandalaista”, joka ei salli seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden näkymistä ja asettaa vähemmistöt entistä haavoittuvampaan asemaan. Sateenkaariyhteisön jäsenet joutuvat pelkäämään väkivaltaa, mutta erityisesti pelätään lasten menettämistä, sillä sateenkaariperheiden väitetään loukkaavan lastenoikeuksia. Venäläisillä on usein jo joku kontakti Suomeen tullessaan, esimerkiksi naisparit ovat olleet yhteydessä suomalaisiin sateenkaariperheisiin ja aktivisteihin, Horsma kertoo.

Useimmat eivät uskalla kertoa identiteetistään edes viranomaisille.

 
Väkivallan uhka jatkuu

HeSeta on yksi harvoja suomalaisia järjestöjä, joka pyrkii parantamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien turvapaikanhakijoiden asemaa.

− Meille alkoi tulla viime syksynä yhteydenottoja eri puolilta Suomea vastaanottokeskusten sosiaalityöntekijöiltä. Monet lhbtiq*-turvapaikanhakijat ovat olleet kauhuissaan siitä, että vaikka he ovat lähteneet kotoa kovan vainon takia, heidän on asuttava täällä samojen maanmiesten keskellä. Moni pelkää myös paljastumista ja että tieto omasta sijainnista kulkeutuu takaisin lähtömaassa vainonneiden tietoon.

Horsman mukaan lhbtiq*-turvapaikanhakijoiden tarpeet olisi kuultava. Vastaanottokeskukset ovat muutenkin levottomia paikkoja, ja vähemmistöön kuuluvat ovat niissä todella hankalassa asemassa. Väkivallan uhka on todellinen.

− Meidän mahdollisuutemme tukea ympäri Suomea olevia turvapaikanhakijoita ovat vähäiset. Koska toimimme täällä Uudellamaalla, voimme vain pyrkiä mahdollistamaan siirtoja helsinkiläisiin vastaanottokeskuksiin. Yritämme vaikuttaa siihen, että Helsinkiin perustettaisiin erillinen lhbtiq*-sensitiivinen vastaanottokeskus, jossa ihmiset kokisivat olevansa turvassa, ja jossa meidän palvelumme olisivat paremmin tarjolla. Muualla Euroopassa tällaisia on jo perustettu.

Helsinkiläisille turvapaikanhakijoille HeSeta järjestää vertaistapaamisia viikoittain sekä tukikeskusteluja ja ohjausta.

− Tukikeskusteluissa yritämme luoda luottamuksen ilmapiiriä. Kerromme, että täällä pitää nimenomaan kertoa viranomaisille todellinen syy turvapaikan hakemiselle, jos vaikkapa puoliso on kidnapattu ja murhattu ja perhe katkaissut kaikki siteet. Moni lhbtiq*-turvapaikanhakija ei ole tietoinen oikeudestaan hakea turvapaikkaa seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoleen perustuvan vainon takia, eivätkä useimmat uskalla ”tulla kaapista” eli kertoa identiteetistään edes viranomaisille.

Horsman työssään kohtaamat ihmiset eivät tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, eikä kukaan ole saanut vielä päätöstä jäämisestä. Maahanmuuttovirastossa on Horsman mukaan valitettavan vähän asiantuntemusta näissä asioissa.

− Kansainvälisten sopimusten mukaan meidän toimintamme piirissä olevien tulisi saada pakolaisstatus, mutta ei sitä voi kenellekään luvata, Horsma toteaa.

Marginaalin marginaalissa

Lhbtiq*-turvapaikanhakijoiden asema omassa maassa on ollut raskas. He tulevat suurin odotuksin, yksin ja ilman kielitaitoa, oikeudenmukaiseksi ja tasa-arvoiseksi uskomaansa Suomeen, jossa on vastassa paikka vähemmistön vähemmistössä. Tulijat joutuvat kohtaamaan usein syrjintää sekä maanmiestensä että suomalaisten taholta.

HeSetan tapaamisissa nämä ihmiset voivat kokea jonkinlaista yhteenkuuluvuutta.

− Viime viikolla meillä oli peräti 19 henkilöä turvapaikanhakijoiden tapaamisessa. Viikoittain keskustelen heidän kanssaan näistä asioista. He ovat huomanneet, ettei seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema Suomessakaan ole mutkaton, vaikka meillä on lainsäädännöllisesti asiat paremmin kuin monessa muussa maassa. He pohtivat, mikä heidän asemansa täällä on, kun syrjintää kokevat suomalaisetkin sateenkaariyhteisön jäsenet ja rasismista kärsivät kaikki maahanmuuttajat.

Marginaalin marginaalissa ei ole helppo olla, siellä asema on kaikkein heikoin. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistö ei ole mikään yhtenäinen massa, ja siinäkin yhteisössä on hierarkiaa, syrjintää ja rasismia, kuten kaikkialla muualla.

Horsma pitää vertaistukea tärkeänä tukimuotona ja toivoo turvapaikanhakijoiden hyötyvän HeSetan toiminnasta.

− Vertaistuella pyrimme tarjoamaan mielekästä ja turvallista tekemistä vapaa-aikaan. Moni on ollut kiinnostunut tilanteesta, solidaarisuutta ja halua auttaa löytyy. Esimerkiksi sateenkaarinuorten ryhmistä on lähetetty videotervehdyksiä. Konkreettisen tuen järjestäminen on kuitenkin hankalaa rajallisten työntekijäresurssiemme takia. Keväälle suunnittelemme varainhankintakampanjaa, jossa on mahdollista osallistua työmme tukemiseen.

Vähemmistöidentiteetti ei Horsman mielestä aina ole taakka vaan myös mahdollisuus:

− Vähemmistöön kuuluva voi oppia ulkopuolisuuden kokemustensa kautta ymmärtämään toista haavoittuvassa asemassa olevaa. Mutta itsestäänselvyys tämä ei ole, eikä vähemmistöön kuuluva ole poikkeuksellisen ymmärtäväinen tai suvaitsevainen. Oman erilaisuuden kokemuksen kautta ei myöskään muutu toisen elämän asiantuntijaksi. Jokaisen kokemus omasta identiteetistä ja hyväksytyksi tulemisesta on henkilökohtainen.

 

Teksti: Marjaana Roponen
Tunne & Mieli 2/2016

 


Sanastoa

Seksuaalinen suuntautuminen kertoo, keneen henkilö tuntee vetovoimaa emotionaalisesti ja/tai eroottisesti. Seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuteen kuuluvat homot, lesbot, biseksuaalit ja heterot.

Sukupuoli-identiteetti on ihmisen kokemus sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan.

Sateenkaariyhteisöllä tarkoitetaan kaikkia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kaikessa moninaisuudessaan.

Lhbtiq*-kirjainyhdistelmää käytetään usein puhuttaessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöstä. Niihin kuuluvat muun muassa lesbot, homot, biseksuaalit/bi-ihmiset, transihmiset ja intersukupuoliset. Lyhenteen perässä oleva q viittaa sanaan queer ja/tai questioning, ja se tarkoittaa usein akateemista näkökulmaa mutta myös identiteettiä, joka kyseenalaistaa yhteiskunnan normit ja lokerot. * (asterix-merkki) viittaa siihen, ettei kirjainyhdistelmä sisällytä kaikkia sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuteen liittyviä käsitteitä, jotka ovat osa yhteisöä ja tematiikkaa.

Homofobia on tosiasioihin perustumatonta vihaa, pelkoa, vastenmielisyyttä tai syrjintää homoseksuaalisuutta ja transfobia tosiasioihin perustumatonta vihaa, pelkoa, vastenmielisyyttä tai syrjintää transihmisiä tai transihmisyyttä kohtaan. Nämä fobiat eivät ole varsinaisia fobioita, vaan pikemminkin verrattavissa seksismin ja rasismin kaltaisiin ilmiöihin.

HeSeta ry on pääkaupunkiseudulla toimiva seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten etu- ja kansalaisjärjestö ja valtakunnallisen Seta ry:n jäsenjärjestö.

Uutta SuomiAreenassa: työttömät, mielenterveyskuntoutujat ja arkkipiispa kutsuvat vaikuttajia Erimingleen

Porilaiset työttömät ja mielenterveyskuntoutujat järjestävät yhdessä arkkipiispa Kari Mäkisen kanssa SuomiAreenaan osallistuville vaikuttajille uudenlaiset etkot maanantaina 11.7. klo 16 Keski-Porin kirkossa. Mukana ovat myös Mielenterveyden keskusliitto ja Tatsi ry.

Erimingle-niminen tapahtuma kokoaa yhteen niin poliittisia päättäjiä, eri-ikäisiä työttömiä, yrityselämää kuin mielenterveyskuntoutujia. Erimingle on myös SuomiAreenan kaikille avointen, jazz-kadulla klo 18 alkavien avajaisten etkot ja aiemmin samana päivänä Purje-lavalla käydyn Kuka kelpaa töihin?-keskustelun jatkot.

Tilaisuudessa halutaan kääntää päälaelleen kuvio, jossa työttömät ja mielenterveyskuntoutujat ovat vaikuttajatapaamisissa mukana usein enintään puheenaiheina. Eriminglessä he toimivat tilaisuuden isäntinä ja emäntinä.

Mukana ovat mm. porilainen mielenterveyskuntoutujien klubitalo Sarastus, mielenterveysyhdistys Porin Hyvis ry, Tatsin Valtaajat-projektin työttömät nuoret ja Porin seudun työttömät.

Ohjelmassa on hyvää musiikkia, hävikkiruuasta kokattua naposteltavaa, puheenvuoroja ja kohtaamisia. Hävikkiruokaa kokataan klubitalo Sarastuksen keittiössä ruoka-alan ammattilaisten johdolla. Tilaisuudessa puhuvat lyhyesti arkkipiispa Kari Mäkinen, Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka sekä nuoret Juho Hennola, Miko Vahekoski, Annelise Johansson ja Meeri Holopainen.

Tilaisuutta voi seurata sosiaalisessa mediassa tunnisteilla #erimingle #suomiareena.

Lisätietoja:

Eriminglen tuottaja Laura Rantanen, 0400 808165, Tatsi ry/Valtaajat
Mielenterveyden keskusliiton viestintäpäällikkö Sirkku Immonen, 040 1244700

MTKL Valviran päätöksestä: Psykiatrisen potilaan oikeusturvaa parannettava

Valvira antoi tänään valvontapäätöksensä Kupittaan psykiatrisen sairaalan toiminnasta.

– Väärinkäytöksiä ei tietenkään pidä sallia. Ne ovat kuitenkin oire isommasta ongelmasta: psykiatrisen potilaan todella heikosta asemasta ja oikeusturvasta. Nykyinen mielenterveyslaki ei anna riittävää suojaa, sanoo lakimies Merja Karinen Mielenterveyden keskusliitosta.

”Kupittaan tapaus osoittaa kipeästi, että psykiatrisen potilaan asemaa ja oikeusturvaa on parannettava – aivan riippumatta siitä, missä laissa tulevaisuudessa säädetään tahdosta riippumattomasta hoidosta”, sanoo Mielenterveyden keskusliiton lakimies Merja Karinen.

Näin on katsonut myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea on antanut Suomelle toistuvasti tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon liittyviä suosituksia.

Valviran tarkastuksissa ja selvityksessä ei löytynyt sellaisia epäkohtia, joiden korjaaminen tai poistaminen edellyttäisi erillistä määräystä. Kupittaan sairaala on valvontaviraston mukaan joko jo korjannut tai korjaamassa havaittuja puutteita.

Valviran mukaan myös sairaalan nykyinen ohje itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta on mielenterveyslain mukainen. Sen sijaan sairaalassa toteutettuja itsemääräämisoikeuden rajoituksia ja hoidon laatua arvioidaan vielä vireillä olevien kanteluiden ratkaisuissa. Kesken ovat myös Turun kaupungin sisäisen tarkastuksen raportti ja poliisin käsiteltävänä olevat asiat.

Oikeusturvan parantamiseen löytyy keinoja

Potilaan henkilökohtaista kuulemisvelvoitetta sekä mahdollisuutta käyttää avustajaa pitää vahvistaa sekä hoitoon määräämisprosessin että mahdollisen valituksen käsittelyn aikana.

”Myös mahdollisuutta toisen, riippumattoman lääkärin arvioon hoidon tarpeesta tulee laajentaa. Nykyisinhän se koskee vain hoidon jatkamispäätöstä”, Karinen sanoo.

Tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisessä puututaan henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen.

”Siksi näitä hoitopäätöksiä koskevat valitukset tulee käsitellä hallinto-oikeudessa nopeasti, viimeistään seitsemän päivän kuluessa. Lisäksi lakiin tulee lisätä mahdollisuus saada korvausta perusteettomasta vapaudenriistosta, jos hoitoon määräämisen edellytykset eivät ole kaikilta osin toteutuneet”, Merja Karinen toteaa.

Lisätietoja:

Lakimies Merja Karinen, Mielenterveyden keskusliitto, puh. 050 561 7416, merja.karinen (at) mtkl.fi (lomalla 24.6. alkaen)

Mielenterveyden keskusliitto on mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien järjestö, jolla on 162 jäsenyhdistystä ja 17 000 jäsentä. Liiton perustivat psykiatriset potilaat vuonna 1971.

Uusi kurssi diabeteksen ja psyykkisen sairauden kanssa eläville pariskunnille – vielä ehdit ilmoittautua!

DiabetesJaMieli

Kurssi järjestetään pääkaupunkiseudulla asuville pariskunnille, joista toisella puolisoista on tyypin 2 diabetes ja joka on mielenterveyshäiriöiden vuoksi poissa työelämästä tai opinnoista. Ensimmäistä kertaa toteutettava kurssi on Mielenterveyden keskusliiton, Diabetesliiton ja FinFamin yhteishanke.

Kokonaisuuteen sisältyy kaksi lähijaksoa, joille osallistuu sairastunut puoliso, pariskuntien yhteinen retki Diabetesliittoon Tampereelle sekä kaikille yhteinen päätösjakso joulukuussa. Puolisoille järjestetään oma ryhmä, joka kestää noin kymmenen tuntia ja sen toteuttaa FinFami Uusimaa (omaisten yhdistys).

Kurssilla on mahdollista lisätä ymmärrystä sairauden vaikutuksesta parisuhteeseen ja perheen arkeen. Kerromme keinoista, joilla puolisot voivat tukea toisiaan ja lisätä pystyvyyden tunnetta diabeteksen omahoidossa. Kurssi tarjoaa vertaistukea, tukea diabeteksen hoitoon, keinoja omien vahvuuksien ja voimavarjojen kartuttamiseen. Kurssilla toimivat ohjaajina Diabetesliiton ja Mielenterveyden keskusliiton työntekijät.

LÄHIJAKSOT (jaksoille osallistuu sairastunut puoliso)

  • Ensimmäinen lähijakso 7.–9.9.2016 kello 9–15
  • Retki Diabeteskeskukseen Tampereelle 20.–22.9.2016
  • Toinen lähijakso 5.–7.10.2016 klo 9–15
  • Kaikille yhteinen päätösjakso 1.12.2016 klo 10–15

KURSSI TARJOAA

  • Tietoa ja ymmärrystä sairauden vaikutuksista parisuhteeseen ja perheen arkeen
  • Keinoja, joilla puolisot voivat tukea toisiaan
  • Pystyvyyden tunnetta diabeteksen omahoidossa
  • Vertaistukea
  • Tukea diabeteksen hoitoon
  • Keinoja ja tukea omien vahvuuksien ja voimavarojen kartuttamiseen

KUSTANNUKSET Kokonaisuus on osallistujille maksuton.

HAKUAIKA PÄÄTTYY 1.7.2016

TIEDUSTELUT JA HAKULOMAKE: Kurssisihteeri Pirkko Toivonen, puh. 050 3106610 tai pirkko.toivonen@diabetes.fi