Osuuskunnasta työtä osatyökykyisille Oulussa

Mielenterveyden keskusliitto ja Oulun kaupungin työllisyyspalvelut rakentavat yhdessä osuuskunnista työllistymisen väylää osatyökykyisille. Yhteistyötä tehdään valtakunnallisen, kolmevuotisen osuustoiminnan kehittämishankkeen puitteissa.

”Tutkimusten mukaan pienikin määrä työntekoa vahvistaa osatyökykyisen ihmisen hyvinvointia ja parantaa elämänlaatua. Osuuskunta on tähän oiva ratkaisu, sillä se antaa mahdollisuuden säädellä työmäärää ja -tahtia oman tilanteen ja toimintakyvyn mukaisesti”, sanoo hanketyöntekijä Tuija Pasanen Mielenterveyden keskusliitosta.

Tavoitteena on perustaa Ouluun vähintään yksi uusi monialainen osuuskunta. Aluksi on perehdytetty osatyökykyisten kanssa työskenteleviä kaupungin työntekijöitä osuustoimintaan ja Mielenterveyden keskusliiton kehittämään voimavaravalmennusmalliin.

”Ammattilaiset ovat kokeneet mallin merkittäväksi mahdollisuudeksi. Voimavaravalmennus tarjoaa heille itsensä kehittämisen välineitä, mutta ennen kaikkea uudenlaista, myönteistä näkökulmaa asiakkaiden yksilölliseen tukemiseen matkalla kohti työelämäosallisuutta”, Pasanen sanoo.

Syvällisempi osuuskuntavalmennus kaupungin työntekijöille on parhaillaan käynnissä. Tarkoitus on, että ammattilaiset pystyvät kertomaan käytännönläheisesti osuustoiminnasta juuri niille asiakkaille, joita osuuskunnat voivat auttaa työllistymään.

Seuraavaksi osuuskuntavalmennukseen kootaan työllisyyspalvelujen asiakkaista ryhmä, jonka on tarkoitus lopulta perustaa uusi osuuskunta.

Voimavaravalmennusta hyödynnetään tänä keväänä myös muiden pitkäaikaistyöttömien tukena esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa ja nuorten yrittäjyysryhmissä. Valmennus toteutetaan yhdessä kaupungin työntekijöiden kanssa, jolloin malli juurtuu osaksi olemassa olevia toimintoja ja siitä on hyötyä myös hankkeen päätyttyä.

Voimavaravalmennusta on käytetty jo vuosia mielenterveyskuntoutujien toipumisen tukena. Viime vuoden lopussa mallia pilotoitiin ensimmäistä kertaa Uudenmaan te-toimiston kanssa pitkäaikaistyöttömille. Kurssin yhdeksästä osallistujasta neljä sai joko vakituisen tai määräaikaisten työpaikan.

Lisätietoja:
Hanketyöntekijä Tuija Pasanen, Osallisuutta osuuskunnista -hanke, Mielenterveyden keskusliitto, Oulu, puh. 046 923 7141

Lisätietoa hankekokonaisuudesta Facebookissa ja verkossa

Osallisuutta osuuskunnista on ESR-rahoitteinen hanke, jossa järjestöt kehittävät osuustoimintaa vuosina 2015–2018 yhdessä kumppanikuntien kanssa: Mielenterveyden keskusliitto Oulussa, Vamlas Vantaalla, Kiipula-säätiö Forssassa ja Aspa-säätiö Kotkassa ja Ylöjärvellä. Tavoitteena on tuoda osuuskunnat työllistymisen mahdollisuutena uusien asiakasryhmien ulottuville ja kehittää matalan kynnyksen ohjaus- ja valmennuspalvelua sen tueksi.

Uutta tukea lasisen lapsuuden eläneille aikuisille

Järjestöt ovat kehittäneet yhteistyössä uudenlaista, ennaltaehkäisevää ja mielenterveyttä vahvistavaa tukea nuorille aikuisille, jotka lapsuudessaan ovat kärsineet vanhempiensa päihteiden käytöstä. ”Koskaan ei ole myöhäistä saada apua”, sanoo kuntoutussuunnittelija Laura Barck Mielenterveyden keskusliitosta.

Continue reading

MTKL: Turussa kyse vakavista ihmisoikeusloukkauksista

Turussa esiin tulleet psykiatrisiin potilaisiin kohdistuneet väärinkäytökset ovat ihmisoikeusloukkauksia ja vakavia rikoksia, sanoo Mielenterveyden keskusliiton lakimies Merja Karinen.

– Iäkkäiden potilaiden kaltoinkohtelu osoitti, miten suljettu laitos mahdollistaa mielivallan käytön kaikista heikoimmassa asemassa olevia mielenterveyspotilaita kohtaan. Tällaista ei pitäisi tapahtua enää tällä vuosituhannella, Karinen sanoo.

Erityisen vakavaksi tilanteen tekee se, että väärinkäytökset ovat jatkuneet useita vuosia, niihin syyllistyneet ovat olleet hoitajia, omavalvonta ei ole toiminut eikä väärinkäytöksistä ole ilmoitettu poliisille eikä valvovalle viranomaiselle.

– On erittäin hyvä, että sekä poliisi että Valvira ovat ryhtyneet toimiin oma-aloitteisesti, Karinen sanoo.

– Tapaus osoittaa, että erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien mielenterveyspotilaiden asema on edelleen heikko ja oikeusturva näennäistä.

Parhaillaan selvitetään mielenterveyslain uudistamista. Työssä tulee Karisen mukaan kiinnittää erityistä huomiota potilaiden oikeusturvaan, psykiatristen laitosten ja osastojen omavalvonnan varmistamiseen ja ennen kaikkea hoitohenkilökunnan kouluttamiseen ja soveltuvuuden testaamiseen.

– Psykiatristen toimiyksikköjen, niiden johdon ja viime kädessä kaupungin vastuulla on potilaiden turvallisuus. Jos saadaan tietoa sen vaarantumisesta, asia on selvitettävä välittömästi.

 

Lisätietoja:

Lakimies Merja Karinen, Mielenterveyden keskusliitto, puh. 050 561 7416, merja.karinen(at)mtkl.fi

 

Mielenterveyden keskusliitto on mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien järjestö, jolla on 162 jäsenyhdistystä ja 17 000 jäsentä. Liiton perustivat psykiatriset potilaat vuonna 1971.

Kokeile kaverijoogaa

Hyvän mielen vinkki

 

Jooga avaa kehon ja mielen jännityksiä ja jumeja. Vietä ystävän, puolison tai lapsen kanssa hauska ja rentouttava liikuntatuokio. Liikkeet voi tehdä yksinkin.

1. Alkulämmittely

Asetu parin kanssa selät vastakkain käsistä kiinni pitäen. Sisäänhengittäen nouskaa varpaille ja viekää kädet samalla sivukautta ylös. Venytelkää kohti kattoa. Uloshengittäen laskekaa kantapäät alustalle sekä kädet alas. Sisäänhengittäen viekää toinen käsi ylös ja taipukaa samaan suuntaan sivulle kylkeä venytellen. Uloshengityksen aikana palatkaa keskelle. Sisäänhengittäen taipukaa toiseen suuntaan ja palatkaa keskelle. Sarja toistetaan 5−10 kertaa.

 

2. Tuplapuu

harj 2 tuplapuu
Asettukaa vierekkäin kyljet lähekkäin. Nostakaa ulompi jalka joko sisäreittä vasten tai jalkaterän päälle. Tuokaa ulommat kädet vastakkain rintakehän korkeudelle. Aktivoikaa tukijalka vahvaksi rungoksi ja viekää sisemmät kädet puunlatvoina kohti taivasta. Tukekaa asento keskivartalon lihaksilla. Jääkää hengittelemään keskittyneesti nenän kautta 5-10 kertaa. Vaihtakaa paikkaa ja toistakaa harjoitus toiselle puolelle.

 

 

3.    Supervenytys

TT etunoja

Ottakaa toisianne harteista kiinni, ja lähtekää peruuttelemaan samalla eteen taipuen niin, että päädytte noin 90 asteen kulmaan. Pitäkää selkä ja niska pitkänä. Viekää painoa vähän eteen kohti varpaita, jolloin takareidet venyvät hyvin. Jääkää hengittelemään syviä hengityksiä nenän kautta. Tasapainon harjoittamiseksi voitte myös nostaa jalkoja vuorotellen irti alustasta.

 

 

 

 

4.    Hellittäkää käsiote ja menkää etutaivutukseen.

TT etutaivutus

Selkä on pyöreänä ja niska rentona, polvet voivat olla vähän koukussa. Hengitelkää ja tuntekaa miten selän nikamien välille tulee tilaa.

 

 

 

 

 

 

5.    Etutaivutuksessa laskekaa lantio alemmas ja viekää kädet ”siiviksi” takaviistoon.

Katse on eteenpäin ja reidet ja pakarat vahvoina. Viipykää hetki antaen sitten käsien ja pää laskeutua eteen ja rullatkaa selkä pyöreänä kohti seisoma-asentoa.

 

 

 

 

 

6.    Kierto istuen.

TT kierto

Istu kaverin kanssa vastakkain risti-istunnassa. Viekää vasen käsi selän taakse ja tarttukaa oikealla kädellä kaverin vasempaan käteen. Hengittäkää sisään samalla selkää ojentaen. Uloshengityksellä kierto vasemmalle katseen seuratessa. Tehkää molemmin päin ja lopuksi irrottakaa kädet ja taivuttakaa selkä eteen.

 

 

 

Teksti, kuvat ja liikeohjeet: Katja Liuksiala

Tunne & Mieli 5/2015

 

Tutustu muihin juttuihin
Tilaa lehti

Voimavaravalmennus toi töitä pitkäaikaistyöttömille

Mielenterveyden keskusliiton voimavaravalmennus tuottaa tulosta myös työ- ja elinkeinotoimiston tuetun työllistämisen asiakkaille. Pilottiryhmän yhdeksästä osallistujasta neljä sai vakituisen tai määräaikaisen työpaikan. Pilotti järjestettiin viime vuoden lopussa yhdessä Uudenmaan te-toimiston kanssa.

– Tulosten perusteella on mahdollista työllistää systemaattisesti myös pitkäaikaistyöttömiä, kun tuki lähtee suoraan ihmisen omista tarpeista ja voimavaroista. Malli on kevyt sekä asiakkaille että järjestävälle taholle, toteaa työ- ja koulutusvalmentaja Jyrki Rinta-Jouppi Mielenterveyden keskusliitosta.

– Lisäksi kunnat voisivat säästää huomattavasti sakkomaksuissa tarjoamalla valmennusta pitkäaikaistyöttömille.

Mielenterveyden keskusliiton kehittämää voimavaravalmennusta kokeiltiin nyt ensimmäistä kertaa työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaille. Kuukauden kuluttua valmennuksen päättymisestä pilottikurssin yhdeksästä osallistujasta oli työllistynyt neljä, puolet määräaikaiseen kokopäivätyöhön ja puolet vakituiseen osa-aikatyöhön.

– Voimavaravalmennuksen lähestymistapa eroaa perinteisistä työllistämiskursseista. Lähdemme yksilöllisesti jokaisen osallistujan omista tavoitteista käsin vahvistamaan voimavaroja, motivaatiota ja itsetuntoa. Oleellisia ovat kokemusasiantuntijoiden esimerkki ja ryhmän vertaistuki, Rinta-Jouppi kertoo.

Mielenterveyden keskusliiton voimavaravalmennusta on järjestetty 10 vuotta mm. kuntoutustuella ja eläkkeellä oleville mielenterveyskuntoutujille. Heistä suoraan työhön tai opiskelemaan on siirtynyt 39 %. Jos mukaan lasketaan ammatillista kuntoutumista jatkaneet (työkokeilut, -harjoittelut, -valmennukset jne.), jatkosijoittuneiden määrä on 67 %.

– Palautteen mukaan suurin osa kurssilaisista on huomannut merkittävän muutoksen parempaan elämään. Kuntien ja valtion näkökulmasta paremmin voivat ihmiset tuovat huomattavia säästöjä, Rinta-Jouppi toteaa.

– Te-toimistojen lisäksi voimavaravalmennusta kannattaisi tarjota myös kuntouttavassa työtoiminnassa, työpajoissa, työtoiminnassa ja syrjäyttämisvaarassa oleville nuorille. Ryhmämuotoinen voimavaravalmennus voisi korvata parhaimmillaan nykyistä yksilöohjausta tehostamalla toimintaa ja lisäämällä vaikuttuvuutta, hän sanoo.

Kevytrakenteista ja räätälöitävää mallia on sovellettu eri puolilla Suomea erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Voimavaravalmennusta pilotoitiin viime syksynä myös Helsingissä psykiatrian poliklinikan asiakkaille. Pilotin tulokset vakuuttivat, ja tänä keväänä valmennusmallin käyttöön koulutetaan poliklinikan omia työntekijöitä. Uusi valmennus alkaa mielialahäiriöpoliklinikalla.

Mielenterveyden keskusliitolla on työ- ja koulutusvalmentajia Helsingissä, Oulussa ja Kuopiossa.

 

Lisätietoja:

Työ- ja koulutusvalmentaja Jyrki Rinta-Jouppi, Mielenterveyden keskusliitto, p. 046 850 7587, jyrki.rinta-jouppi(at)mtkl.fi

Asiantuntija Sari Tuominen, tuetun työllistymisen palvelut, Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimisto, p. 0295 040 815, sari.tuominen(at)te-toimisto.fi

 

Mielenterveyden keskusliitto on valtakunnallinen kansalaisjärjestö, joka haluaa luoda jokaiselle mielenterveyden häiriöön sairastuneelle mahdollisuuden kuntoutumiseen. Se tarjoaa koulutuksia, neuvontapalvelua ja sopeutusvalmennusta kuntoutumisen polulle – kohti toimivaa arkea ja työelämää. Liitto ajaa mielenterveyspotilaiden, mielenterveyskuntoutujien ja heidän läheistensä oikeuksia yhteiskunnassa. Mielenterveyden keskusliittoon kuuluu noin 160 vapaaehtoisvoimin toimivaa jäsenyhdistystä, joihin kuuluu 17 000 henkilöjäsentä.

Mielenterveyden keskusliiton toiminnan päärahoittaja on Raha-automaattiyhdistys.

Mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta: Ikääntyneiden hyvinvointia ja mielenterveyttä vahvistettava

Eduskunnan mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta näkee sote-uudistuksen mahdollisuutena uudistaa ikäihmisten palveluita niin, että mielenterveys ja hyvinvointi huomioidaan aiempaa kokonaisvaltaisemmin.

– Suomessa on kehitetty valtava määrä ikäihmisten hyvinvointiin liittyvää osaamista. Sote-uudistuksessa meillä on mahdollisuus koota alueittain hyvät käytännöt yhteen ja lähteä toteuttamaan niitä yli perinteisten sektorirajojen. On pohdittava miten palvelut toteutetaan ikäihmisten näkökulmasta kaikkein järkevimmin ja niin, että muodostuu saumaton palvelukokonaisuus sote-alueiden, kuntien ja järjestöjen kesken, muistuttaa Mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Annika Saarikko.

 

Mielenterveystaidot kansalaistaidoiksi

Ikäihmisten on tärkeää tulla kohdatuksi ja kuulluksi. Sote-ammattilaisten kouluttaminen ikäsensitiiviseen mielenterveysosaamiseen on yksi avain parempiin palveluihin. Koulutusta on lisättävä myös ikäihmisten mielenterveyden ongelmien tunnistamisessa sekä esimerkiksi ikääntyvän väestön alkoholinkäyttöön ja lääkitykseen liittyvissä kysymyksissä. Yksinäisyyden torjunta on yksi ikäihmisten hyvinvoinnin avainkysymyksistä.

Kokemukset sote-työntekijöiden koulutuksista ovat olleet rohkaisevia Ruotsissa. Jokaisesta Ruotsin kunnasta löytyy työntekijä, joka on koulutettu huomioimaan erityisesti ikäihmisten mielenterveyden tarpeet. Välineenä on käytetty kansainvälistä Mielenterveyden ensiapu -mallia.

Hoitamattomat vaivat lisäävät itsemurhan riskiä, mielenterveysongelmia ja yksinäisyyttä. Vuonna 2014 peräti 163 yli 65-vuotiasta teki itsemurhan Suomessa. Masennuslääkkeitä määrättiin vuonna 2013 eniten yli 65-vuotiaille (11,5 %).

– Palveluita tarvitsevien ikäihmisten määrä kasvaa tulevina vuosina selvästi. On tärkeää rakentaa palvelupalettia tukemaan ikäihmisten toimintakykyä ja osallisuutta. Palveluiden on huomioitava esimerkiksi ikäihmisten elämänrytmin muuttuminen ja liikkumisen vaikeutuminen. Kotona asumisen lisääntyessä myös läheisten jaksamiseen on kiinnitettävä huomiota, muistuttaa neuvottelukunnan puheenjohtaja Annika Saarikko.

 

Mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan jäsenet:

  • kansanedustaja Annika Saarikko, pj. (kesk.)
  • kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk.)
  • kansanedustaja Juho Eerola (ps.)
  • kansanedustaja Maria Tolppanen (ps.)
  • kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok.)
  • kansanedustaja Saara-Sofia Sirén (kok.)
  • kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd.)
  • kansanedustaja Kristiina Salonen (sd.)
  • kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.)
  • kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr.)
  • kansanedustaja Li Andersson (vas.)
  • kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen (vas.)
  • kansanedustaja Mikaela Nylander (r.)
  • kansanedustaja Anna-Maja Henriksson (r.)
  • kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.)
  • kansanedustaja Sari Tanus (kd.)

www.mielenterveysseura.fi/neuvottelukunta

 

Lisätietoja:

Annika Saarikko, Mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, kansanedustaja, (09) 432 3151, annika.saarikko(at)eduskunta.fi

 

Mielenterveyspoliittiseen neuvottelukuntaan kuuluvat eduskuntapuolueiden lisäksi Mielenterveyden keskusliitto, Suomen Mielenterveysseura, Mielenterveysomaisten keskusliitto – FINFAMI sekä Psykosociala förbundet rf.

Osallistu Mielenterveyden keskusliiton kirjoituskilpailuun!

Oletko joskus nähnyt elokuvan, joka liikutti, järkytti, riemastutti, muutti ajattelutapasi tai elämäsi – tai sai aikaan pienen, tärkeän oivalluksen? Osallistu Mielenterveyden keskusliiton kirjoituskilpailuun!

45-vuotias Mielenterveyden keskusliitto järjestää kirjoituskilpailun elokuvasta teemalla Elokuva, joka mullisti mieleni. Kilpailuun voivat osallistua kaikki, joilla on omaa kokemusta mielenterveysongelmista.

Kirjoita elokuvasta, jolla on ollut sinuun suuri tai pieni vaikutus joko arjessa tai elämän isoissa käänteissä. Onko sinulla ikioma voimaleffa? Takuuvarma mielen piristäjä? Avasiko elokuva sinulle todellisuuden, jollaista et tiennyt olevan olemassa? Vai tuntuuko jokin elokuva kertovan juuri sinun elämästäsi?

Kilpailun säännöt:

  • kilpailuaika: 11.2.–11.5.2016
  • pituus: enintään kolme A4-liuskaa joko koneella tai selvällä käsialalla
  • kirjoittamisessa voi käyttää avustajaa
  • kielet: suomi ja ruotsi
  • Mielenterveyden keskusliitolla on oikeus julkaista valitsemansa tarinat tai osia niistä
  • Lähetä tekstisi nimimerkillä 11.5. mennessä osoitteeseen kirjoituskilpailu@mtkl.fi tai Mielenterveyden keskusliitto, Kirjoituskilpailu, Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki
  • Muista liittää mukaan oikea nimesi ja yhteystietosi!

Voittajan valitsee kirjailija Tuomas Kyrö. Voittaja julkistetaan Mielenterveyden keskusliiton Kulttuuri- ja yleisurheilupäivillä Imatralla 26.–28.8.2016. Palkinnoksi on luvassa Filmihullu-lehden vuosikerta, klassikkoelokuvia, elokuvakirja sekä leffalippuja.

Kirjoituskilpailu päättyy 11.5.2016

Lisätiedot:

Wille Härkönen, Mielenterveyden keskusliitto, p. 050 538 4333, wille.harkonen(at)mtkl.fi

 

Myötätunto tulee näkyväksi vasta tekojen kautta

Kun kolmasluokkalainen Anne Birgitta joutui kahdeksankymmenluvulla Oulussa koulumatkallaan tyttöjoukon kiusaamaksi, pelasti hänet rohkeasti tilanteeseen puuttunut luokkakaveri. Tuo kokemus, myötätunnon ilmaus, jätti hyvän muistijäljen. Tänään molemmat naiset tekevät työtä paremman maailman eteen.

myotatunto_bPieni, valoisa työhuone yliopistolla on täynnä kirjoja. Kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi asettelee kukkakimppua väliaikaismaljakkona toimivaan teemukiin ja hymyilee puhuessaan.
– Oi mikä voimaväri oranssi! Kukat maadoittavat niin upeasti kiireen keskellä. Ja krysanteemit! Ne pysyvät niin pitkään kauniina.
Tutkija elää kuin opettaa. Naisen seurassa ei voi olla hetkeäkään saamatta osakseen myötätuntoa, kauniita sanoja ja läsnäoloa. Käsittämätöntä kyllä, hän onnistuu siinä myös arjen kiireen keskellä.

Työhuoneen lattialle, vauvankopan viereen heitetystä kassista pilkottaa kaunis suklaarasia. Pessi on osittaisella hoitovapaalla, kuten hänen miehensä Markus. He asuvat kahden lapsensa kanssa Espoossa, mutta työ vie paria ja välillä koko perhettä ympäri maailmaa.

Työn ja perheen yhteensovittaminen on jatkuvaa arjen aikataulujen kanssa taiteilua ja sovittujen asioiden uudelleenjärjestelyä. Sen kestämisessä auttavat hyvän tahdon lisäksi kauniit asiat, hyvä tee, lämpimät ihmissuhteet ja niin, laadukas ja kauniisti pakattu suklaa.

Hyvien tekojen lähteillä

Pessi Anne-Birgitta_1_WEBphotoHY_Linda Tammisto

Myötätuntoa tutkiva Anne Birgitta Pessi sanoo, että suomalaiset ovat myötätuntoista kansaa.

Anne Birgitta Pessi tunnetaan Suomen johtavana vapaaehtoistoiminnan tutkijana. Hän väitteli vapaaehtoistoiminnasta ja evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyöstä vuonna 2004, minkä jälkeen tutkimuksen kohteet ovat laajentuneet auttamiseen, lähimmäisyyteen, hyvinvointivastuuseen ja myötätuntoon.

Mutta mitä myötätunto itse asiassa tarkoittaa ihan tavallisessa arjessa ja elämässä? Onko se sama asia kuin kiltteys tai hyväntahtoisuus? Voiko myötätuntoa harjoitella, ja mitä sen harjoittaminen edellyttää?

Pessin mukaan myötätuntoon kuuluu kolme osaa.
– Tietoisuus, eli kykyä jakaa toisen tilanne empaattisesti; tunne, eli sympatia toisen puolesta ja tapa – tai ainakin valmius – toimia tunteen perusteella.
Myötätunto ja hyväntahtoisuus kuulostavat aika samanlaisilta sanoilta, mutta hyvä tahto ei riitä välttämättä tekoihin saakka. Tärkeä osa, konkretia, jää uupumaan.

Jos siis ajattelet hyvää, et ole vielä hyväntekijä, mutta kun toimit tunteesi perusteella ja teet hyviä asioita, toteutat samalla myötätuntoa elämässäsi.

– Myötätunnon kautta rakennamme yhteyttä toisiin ihmisiin. Pelkkä tunnekokeminen ei riitä, aitoon myötätuntoon kuuluvat aina teot, hän kuvaa.
Myötätunto edistää yksilössä muun muassa onnellisuuden tunnetta, terveyttä ja eliniän ennustetta. Myötätuntoinen ihminen voi sekä fyysisesti että psyykkisesti paremmin kuin vähemmän myötätuntoinen ja auttavainen, Pessi kertoo.

Onko Suomi polarisoitunut?

Media on läpi syksyn tuonut esille pakolaiskysymykseen liittyviä uutisia ja haasteita. Haastateltaviksi on löytynyt vahvoja ihmisiä molemmilta puolilta linjoja. Osa on valmis ymmärtämään ja olemaan avuksi, toinen puoli näkee pakolaisten vastaanoton riistävän itseään ja maatamme. Voisi helposti ajatella, että Suomi on jakaantunut mielipiteissään kahtia.
Voiko myötätuntoa rajata, vai puuttuuko sitä joiltain ihmisiltä?

– Tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä on valmis auttamaan tunnistaessaan todellisen hädän ja auttamaan siinä tilanteessa lähimmäistä.
Vuonna 2011 tehdyssä Hyvien ihmisten maa -tutkimuksessa Pessi ja Juho Saari totesivat, että suomalaiset ovat sangen auttamismyönteisiä. Ihmiset auttavat naapureitaan ja tuntemattomia yhtä paljon (58 %). Vaikka valmius auttamiseen on erityisen suuri lapsia kohtaan, selvisi tutkimuksessa, että ihmiset ovat valmiita auttamaan myös muissa vaikeuksissa olevia, kuten päihteiden käyttäjiä tai kerjäläisiä.

– En näe, että vuoden 2011 lukuihin olisi tullut suurta muutosta. Viime vuosina on tullut esiin lisäksi, että auttamisen motiivina on etenevissä määrin halu vaikuttaa yhteisen maailmamme epäkohtiin. Tiedetään, että henkilökohtainen kontakti, muukalaiseen tutustuminen lisää auttamishalua. Kun tunnet ihmisen, hän on sinulle läheisempi ja halu auttaa kasvaa.
Paavi Franciscus vaati syyskuisessa puheessaan myötätuntoa pakolaisia kohtaan. Suomessa piispa Irja Askola vetosi seurakuntiin pakolaisten auttamiseksi. Mutta voiko myötätuntoon kannustaa tai voiko sitä opettaa?

– Samoin kuin vapaaehtoistoiminta pitäisi saada kouluihin osaksi kansalaiskasvatusta, olisi myötätuntoa hyvä käsitellä tunneilla. Tämä ei vähennä kodin roolia asennekasvatuksessa, mutta voisi antaa valmiuksia ymmärtää myötätunnon voimaa paremmin, Pessi ehdottaa.

Myös yrityksissä voidaan saada aikaan muutoksia myötätuntokoulutuksilla ja -harjoitteilla.
– Myötätunto antaa ihmisille syvimmän mahdollisen merkityksellisyyden kokemuksen. Se ei ole koskaan vain antamista, vaan myös saamista, Anne Birgitta kuvaa ja hymyilee lattialla olevassa kopassa heräävälle vauvalleen.

Myötätunto on mahdollisuus

Meissä kaikissa on hyvä sekä paha puoli. Kyse on siitä, kumpaa voimaa haluamme meissä vahvistaa.
– Näen, että myötätunto on periaatteessa mahdollista kaikille. Hekin, jotka eivät siihen kykene, ansaitsevat myötätuntoa osakseen. Meidän ei siis pidä tuomita tuomitsijoita, koska ihminen, joka ei tunne myötätuntoa, on usein henkilö, jolla ei ole siihen varaa. Hän ei ole saanut tarpeeksi hyvää itselleen, jotta voisi jakaa sitä eteenpäin.
Myötätunto on toisen ihmisen ilossa, kärsimyksessä ja surussa mukana elämistä. Se on Pessin mukaan inhimillisen kanssakäymisen ja luottamuksen biologinen perusta. Myötätunto on yhteisöllistä voimaa, ja sitä voidaan vahvistaa yhteisin ja yksityisin harjoituksin.
– Myötätunto on vuorovaikutuksen positiivinen voima, mutta myötätunto voi myös olla kuluttavaa. Tärkeää onkin tuntea myös itsemyötätuntoa ja huolehtia omista rajoistaan ja jaksamisestaan, Anne Birgitta Pessi muistuttaa.
Iltapäivä hämärtyy, ja päättelemme yhteistä hetkeä. Mietin, kuinka helppoa on kuvitella, miltä pieni Anne Birgitta näytti yhdeksänvuotiaana kulkiessaan koulutietä pitkin, kun Sanna Ukkola, tuleva yleisradion toimittaja hänet kiusaajiltaan pelasti.
– Kyllä me vieläkin ihanan valovoimaisen Sannan kanssa välillä pidetään yhteyttä, lähetellään silloin tällöin facebook-viestejä keskenämme, Anne Birgitta hymyilee, nostaa vauvankopan kainaloon ja lähtee seuraavaan tapaamiseen.


Myötätunto yritysmaailmassa

Mahtuvatko kilpailukyky ja inhimillisyys samaan organisaatioon? Miten myötätunto voi edistää työhyvinvointia ja kilpailukykyä?
Tekesin ja yritysten rahoittama Myötätunnon mullistava voima (CoPassion) -tutkimushanke selvittää, ovatko myötätuntoiset yritykset menestyviä yrityksiä.
Hanketta johtaa kirkkososiologian professori ja hyvinvointisosiologian dosentti Anne Birgitta Pessi. Tutkimusteemat kattavat mm. vapaaehtoistyön, altruismin, kansalaisyhteiskunnan, yhteisöllisyyden, solidaarisuuden, yritysten yhteiskuntavastuun sekä onnellisuuden ja hyvän elämän teemat.
Tutkimusprojekti alkoi tänä vuonna ja jatkuu vuoteen 2017. Hankkeessa työskentelee tutkijoita ja ohjausryhmäläisiä Helsingin yliopistosta, Karolinska Institutetista, Aalto yliopistosta ja Jyväskylän yliopistosta.

Teksti: Marika Rosenborg
Kuva: Helsingin yliopisto

Tutustu muihin juttuihin
Tilaa lehti

Kiusaamalla kasvatettu – Teron tarina

Minusta ei ole mihinkään, enkä osaa mitään. Näin Tero Salmi, 30, ajatteli liian monta vuotta.  Jokapäiväinen koulukiusaaminen oli vääristänyt hänen minäkuvansa täysin. Vasta aikuisena hän ymmärsi lähteä aktiivisesti murtamaan vääriä uskomuksia itsestään.

Jyväskyläläinen toimitusjohtaja Tero Salmi, 30, uskoo siihen, että ilman koulukiusaamistaustaansa hän ei tänä päivänä olisi sitä, mitä hän nyt on.

Jyväskyläläinen toimitusjohtaja Tero Salmi, 30, uskoo siihen, että ilman koulukiusaamistaustaansa hän ei tänä päivänä olisi sitä, mitä hän nyt on.

Elämä on jännää ja ihmeellistä. Kaikkea pitää tutkia ja kokeilla, ajatteli viisivuotias Tero.

– Alkuvuosiini kuului paljon leikkiä ja vapautta. Vietin maalaislapsen täydellisen lapsuuden. Parempia vanhempia en olisi voinut saada, he rakastivat minua ja antoivat minulle paljon.

Metallityöverstaassa isä opetti Teroa muun muassa hitsaamaan, poraamaan ja kolvaamaan. Äiti opetti Terolle erilaisia kädentaitoja, kuten neulomista ja maalaamista.

– Halusin tutkia kaikkea, sekä luontoa että koneita. Päiväkodissa sain purkaa leivänpaahtimen osiin, ja vähän vanhempana kehitin itse voikukkamyrkyn, jota pistin neulalla kukan varteen. Nautin siitä, että sain leikkiä ja tutkia ympäristöä yksin. Olen aina ollut omanlaiseni yksinäinen susi.

 

Elämä on selviytymistä

Tutkiminen jatkui luontopainotteisessa alakoulussa, joka sijaitsi muutaman sadan ihmisen Kihniänkylällä lähellä Teron kotia.

Isommassa kylässä sijaitsevaan yläkouluun kuljettiin linja-autolla. Teron luokalle tuli vain neljä entuudestaan tuttua kaveria.

– Kiusaaminen alkoi silloin. Aluksi meitä kaikkia maalaisnaperoita haukuttiin, mutta vähitellen vain minä jäin kohteeksi. Tutut kaverit käänsivät selkänsä ja katsoivat hiljaa sivusta, olivat tyytyväisiä, että heitä ei kiusattu.

Luontaisesti yksin viihtyvä poika oli hiljainen ja ujo isossa porukassa. Hän oli helppo kohde kiusaajille. Syyksi riitti lähes tulkoon mikä vain. Kiusaaminen näyttäytyi henkisenä väkivaltana, ennen kaikkea nimittelynä ja haukkumisena.

– Tyhmä ja ruma. Ne olivat ne yleisimmät. Kun sitä kuulee kolmen vuoden ajan joka päivä, niin siihen alkaa itsekin uskoa.

Yläkouluaikaa Tero kuvailee ”ajattomaksi tyhjyydeksi”, jossa jokainen päivä tuntui ikuisuudelta. Lapsuudessa rakentunut itsetunto mureni päivä päivältä niin, että lopulta siitä ei ollut jäljellä enää murustakaan.

– Vaikka yksin oleminen oli minulle tuttua ja turvallista, niin kiusaaminen, erityisesti jatkuva julkinen nolaaminen lukemattomilla erilaisilla tavoilla, ajoi minut välillä ajattelemaan jopa itseni lopettamista. Joka aamu kun lähdin kouluun, oli sellainen olo, että  nyt näytän niille. Mutta kun pääsin paikalle, niin haarniska tippui ja olin lasia.

Jossain vaiheessa koulun terveydenhoitaja sai selville, että Teroa kiusattiin. Asia nostettiin koulussa esiin, lopputuloksena se, että kiusaajat saivat lisää vettä myllyynsä. Teron pakotieksi todellisuudesta jäi hänen oma päänsä sekä tietokonepelit ja niiden maailma, joihin hän oli tutustunut jo alakoulussa kiinnostuksestaan kaikkea uutta kohtaan.

Kun Teron kolme vuotta kestänyt maanpäällinen helvetti vihdoin loppui, hänellä ei enää ollut mitään tavoitteita eikä mielenkiinnon kohteita elämässään.

 

Elämä on kurkkusalaattia

Lukio oli Terolle pois suljettu vaihtoehto, sillä se sijaitsi yläkoulun välittömässä läheisyydessä, ja suurin osa kiusaajista oli menossa sinne.

– Ajattelin, että mitä kauemmas vanhoista kuviosta, sen parempi.

Lopulta Tero löysi itsensä 40 kilometrin päästä, Seinäjoen ammattikoulun automaatioasentajalinjalta. Edellisen koulun perinnöksi jäänyt uskomus omasta tyhmyydestä ja mitättömyydestä olivat kuitenkin jättäneet jäljen, eivätkä kurssit menneet kovin hyvin. Lopputyön esittäminen ääneen luokan edessä tuntui maailmanlopulta.

Ammattikoulun jälkeen edessä odotti armeija. Ajatus tuntui parikymppisestä Terosta epämiellyttävältä, koska hän ei tiennyt, miten jälleen kerran uusi ympäristö ja uudet ihmiset kohtelisivat häntä. Tero oli suunnitellut olevansa armeijassa vain pakolliset kuusi kuukautta. Hän teki tahallaan kaikki psykologiset testit väärin, jotta ei vain olisi joutunut aliupseerikouluun.

Eräällä viikonloppulomalla nuoren miehen äiti antoi tietämättään Terolle yhden merkittävän elämänohjeen.

– Äitee kertoi, että maailman sivu on pitkä.

Tämä lause jäi pyörimään Teron mieleen. Olisiko armeijalla sittenkin hänelle jotain annettavaa? Tero kävi tunnustamassa väärintekonsa komppanianpäällikölle, joka nuhtelun jälkeen toivotti Teron tervetulleeksi aliupseerikouluun. Loppujen lopuksi vain harva haluaa sinne vapaaehtoisesti.

– Olin nähnyt elämäni aikana niin paljon paskaa ja sitä, miten ihminen voidaan murskata henkisesti. Ainoa eväs, minkä olin saanut kaoottiselta koulureissultani, oli se, että pitäisi vain toimia päinvastoin kuin miten minua oli kohdeltu. Vaikka olisikin eri mieltä toisten kanssa, niin ihmistä pitää kaikesta huolimatta kunnioittaa.

Loppujen lopuksi aliupseeriajasta Keuruun pioneerirykmentissä muodostui eräänlainen kulminaatiopiste Teron elämässä.  Varsinkin eräs kokemus on jäänyt syvästi hänen mieleensä.

– Eräänä yönä leirillä satoi räntää. Kaksi kaveria oli määrätty kaivamaan lapioilla miinasijoja. Olin taisteluparini kanssa vahtivuorossa, ja ihmettelin, missä hän oli. Löysin hänet Toyota Landcruiserin sisältä lämpimästä, radiota kuuntelemasta. Kysyin, mitä hän siellä tekee. ”Vahdin noita kahta, jotka kaivavat kuoppia”, vastasi hän. Kiroilin, ja lähdin saman tien juoksemaan näiden kavereiden luokse ja autoin heitä kaivamaan kuopat valmiiksi.

– Toinen kaivajista tuli myöhemmin kiittämään minua toiminnastani. Silloin ymmärsin, mikä on esimerkin voima johtamisessa. Pomo istuu pöydän takana ja kertoo mitä pitää tehdä, johtaja näyttää esimerkin omalla toiminnallaan.

Armeijan jälkeen Tero sai oman alansa töitä Ylistarosta, 70 kilometrin päästä kotoa. Hän muutti omilleen vain huomatakseen, kuinka nopeasti joutui niin sanottuun oravanpyörämasennukseen.

– Heräsin aamulla, menin töihin, tulin kotiin, tein ruokaa, pelasin tietokoneella tai katsoin telkkaria, menin nukkumaan. Sama toistui joka päivä. Olin odottanut aikuistumista pienestä asti ja petyin. Tätäkö elämä olikin? Tuntui, että millään ei ollut mitään merkitystä.

 

Elämä on täynnä mahdollisuuksia

Vuonna 2006 Teron armeijakaveri soitti kertoakseen, että ”nyt on kova bisnes.” Tero ei ollut koskaan kuullutkaan verkostomarkkinoinnista, mutta kiinnostui, kun työnkuva kuulosti siinä vaiheessa helpolta ja luvassa oli suuria summia.

Rekrytointitilaisuus oli Vaasassa hienossa baarissa, kattotasanteella. Kun katsoin alla lepäävää kaupunkia, tunsin yhtäkkiä jotain, joka oli huumaava sekoitus valtaa, voimaa ja virtaa. Päätin heittäytyä uuteen ja saavuttaa jotain suurta.

Runsaan puolen vuoden päästä Terolle tarjottiin mahdollisuutta aloittaa kokonaan uuden tiimin rakentaminen Seinäjoella.

– Vähän päälle parikymppisenä tein monen sadan hengen organisaation aivan tyhjästä. Myyntityössä jouduin myös viikoittain esiintymään usealle kymmenelle ihmiselle, mikä edes ajatuksena tuntui aluksi kauhistuttavalta.

Viikko viikon jälkeen ahdistus kuitenkin lieveni, kunnes eräänä päivänä tapahtui käänne.

– Pidin erästä esittelytilaisuutta, kun yhtäkkiä päässäni ikään kuin naksahti. Tunsin yhtäkkiä olevani vapaa omasta päänsisäisestä vankilastani. Olin tarpeeksi kauan ja tarpeeksi monta kertaa mennyt oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, ja tällä kerralla tapahtui laajeneminen. Sain vihdoinkin olla oma itseni.

Kun Tero lopetti esittelypuheensa, koko satapäinen yleisö alkoi taputtaa, ja nousi lopulta seisomaan.

– Tämä kokemus opetti minulle sen, että elämä on juuri sellainen mestariteos, minkälaiseksi sen itse tekee. Elääkö muita ihmisiä varten ja heitä miellyttääkseen, vai itseään varten? Suurin vankila, missä ihminen elää, on usein juuri se, minkä muut ovat luoneet.

 

Elämä on itsensä haastamista

Verkostomarkkinointia kesti pari vuotta, ja siinä sivussa Tero oli irtisanoutunut tehdastyöstä. Elämä oli taas vailla selvää suuntaa.

Sama armeija-aikainen kaveri soitti Jyväskylästä, eikä montaa sanaa tarvittu, kun Tero oli valmis muuttamaan pois Etelä-Pohjanmaalta, jossa oli asunut 24 vuotta. Hän oli valmis uusiin haasteisiin. Töitä Tero sai heti puhelinmyyntifirmasta.

– Harrastukseni on jo vuosikausia pelaamisen ohella ollut se, että haastan omia uskomuksiani. Mietin, mihin uskon, ja mikä asia on uskomuksen taustalla. Jos ajattelutavasta on minulle haittaa, luovun siitä.

Tero on etsinyt itsestään asioita, joita pelkää – minkä jälkeen hän on hankkiutunut tilanteisiin, joissa on joutunut kohtaamaan pelkonsa. Hän on muun muassa hypännyt laskuvarjolla sekä ahtautunut pieneen luolaan. Seuraavana listalla on laitesukellus.

– Yritän etsiä sellaista asiaa, mitä en pysty tekemään. Jos joku ehdottaa jotain uutta, niin ajattelen heti, että totta kai se tehdään. Kävi niin tai näin, olen silti voittaja, koska olen joka tapauksessa oppinut jotakin uutta.

Heittäytymällä uuteen Tero pääsi verkostomarkkinointimyyjäksi ja sittemmin puhelinmyyjäksi. Hyvien myyntitaitojen vuoksi häntä pyydettiin yritysvalmentajaksi, josta hänet rekrytoitiin jyväskyläläisen videotuotantofirman myyntipäälliköksi. Vuoden jälkeen firman osakkaat äänestivät hänet nykyiseen tehtäväänsä toimitusjohtajaksi.

– Ja olen vasta alussa, sanoo Tero pilke silmäkulmassa.

 

Väliotsikot ovat Tero Salmen sitaatteja siitä, minkälaisena hän on nähnyt elämänsä sen eri vaiheissa.


 

Tero Salmi

  • Syntynyt v. 1985 Kihniänkylällä, Etelä-Pohjanmaalla
  • Kokee ottaneensa eteläpohjalaisesta kulttuurista itselleen sen hyvät puolet, kuten sen, että on suoraselkäinen ja pitää sen, minkä lupaa.
  • Asuu nykyään Jyväskylässä kahden kissansa kanssa.
  • Toimitusjohtaja videotuotantofirmassa.
  • Harrastaa itsensä haastamista ja tietokonepelien pelaamista.
  • Omistaa neljä erilaista pelikonetta, pelaa mieluiten strategia- ja räiskintäpelejä. ”Pelaaminen on minulle vähän sama asia kuin hakkaisi nyrkkeilysäkkiä. Se on keino päästää höyryjä pihalle.”
  • Teron listaamia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että hän elää nykyään hyvää ja tasapainoista elämää:
    1.    Itsensä haastaminen
    2.    Ole itsellesi armollinen
    3.    Muiden ihmisten kunnioittaminen
    4.    Päätös onnellisuudesta
    5.    Hyvät tavat
    6.    Tee sitä mikä tuntuu hyvältä
    7.    Positiivisuus

 

Teksti Laura Siltala
Kuvat Sami Saarela

Tunne & Mieli 1/2016
Tutustu muihin juttuihin
Tilaa lehti