Maksutonta mielenterveysneuvontaa Sörnäisissä maanantaisin

Mielenterveyden keskusliiton Tietopalvelu Propellin kuntoutus- ja vertaisneuvoja tarjoavat maksutonta mielenterveysneuvontaa Helsingin Sörnäisissä maanantaisin kevääseen asti.

Kuntoutus- ja vertaisneuvoja ovat tavattavissa Helsingin Klubitalon yhteydessä katutasossa, osoitteessa Hämeentie 54 maanantaisin kello 10–15 jatkuen 23.5.2016 asti. Samassa tilassa on kevättalven aikana myös tietoiskuja maanantaisin:

  • 1.2 klo 11 Kysy edunvalvonnasta, lakimies Merja Karinen
  • 22.2 klo 11 Kysy toimeentulotuesta, sosiaalineuvoja Pirkko Jantunen
  • 7.3 klo 11 Kysy MTKL:n kursseista, kuntoutusneuvoja Raili Alén

Tietopalvelu Propellin toiminta on suunnattu mielenterveyspotilaille ja kuntoutujille, omaisille ja läheisille, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille sekä opiskelijoille.

Palvelusta saa tietoa muun muassa mielenterveyteen liittyvistä asioista, kuntoutumisesta, palveluista ja etuuksista, potilaan ja asiakkaan oikeuksista sekä paikallisista mielenterveysyhdistyksistä.

Lisätietoja:

kuntoutusneuvoja Raili Alén, Mielenterveyden keskusliitto, p. 046 85141287, raili.alen(at)mtkl.fi

Resilienssi auttaa vastoinkäymisissä

Jotkut ihmiset näyttävät selviytyvän monista vaikeistakin vastoinkäymisistä, kun taas toiset lannistuvat pienemmästäkin koettelemuksesta. Eräs tekijä, joka vaikuttaa tähän, on resilienssi eli selviytymiskykyisyys.

Psykologiassa 2000-luvulla syntynyt positiivinen psykologia on alkanut tutkia tätä ilmiötä, joka yhdistää useimpia sitkeinä pidettyjä ihmisiä. Resilienssi rakentuu oman selviämishalun varaan, omien voimavarojen tunnistamiseen ja käyttöönottoon sekä avun hakemiseen läheisiltä tai viranomaisilta. Tällainen henkilö pitää itseään selviytyjänä, ei uhrina. Hän auttaa toisia ja saa heiltä vertaistukea.

Elämän merkityksen näkemistä

Resilienssi on yksilön tai ryhmän kyky, jota voidaan kehittää. Siihen liittyy hyvä stressinsietokyky, ongelmanratkaisukyky sekä avun hakeminen.
Avun pyytämistä pidetään usein heikkouden osoituksena, vaikka se on todellisuudessa vahvuustekijä.

Resilienssi auttaa kokemaan elämän merkityksellisyyttä.
– Selviytymiskykyisyys liittyy optimismiin, kykyyn nähdä vaikeissakin asioissa myönteistä ja siihen, että näkee omat vaikutusmahdollisuutensa hankaluuksien keskelläkin. Emme voi valita sitä, mitä meille elämässä tapahtuu, mutta kun emme jää uhrin asemaan, voimme tehdä asioille jotain, sosiaalipsykologi Krisse Lipponen toteaa.

Työelämässä resilienssi antaa lisää voimavaroja, kun oman osaamisen lisäksi pulmatilanteissa hyödynnetään työkavereiden apua. Työryhmissä on hyvä keskustella siitä, miten selvitään työn ruuhkahuipuista tai ongelmatilanteista. Toisaalta on hyvä tiedostaa, ettei tehdä hyödyttömiä asioita, jotka vaikeuttavat tilanteista selviytymistä.

Vaikutus terveyteen

Resilienssillä on todettu olevan yhteys terveyteen. Tutkittaessa 5800 kipupotilasta huomattiin, että selviytymiskykyiset henkilöt tarvitsivat vähemmän terveyspalveluita ja heidän kuolleisuutensa oli pienempi kuin muilla. Toisessa tutkimuksessa todettiin, että resilienssi ennusti kivun kokemista paremmin kuin sairauden aste.

Erityisesti lapsien ja nuorten selviytymiskykyisyyttä on syytä kehittää. Australiassa kouluissa, joissa sovelletaan positiivista psykologiaa opetuksessa, on huomattu oppilaiden selviytyvän paremmin epäonnistumisista toisiin kouluihin verrattuna. He osaavat vastoinkäymisen sattuessa käsitellä kielteisiä tunteitaan.

– Ihannetilanteessa ainakin toinen perheen vanhemmista tukee lapsen kehitystä. Jos näin ei ole, vahva lapsi voi löytää jonkun muun aikuisen, vaikka sukulaisen, naapurin tädin tai urheiluvalmentajan, joka opettaa hänelle selviytymisasennetta, jolla voitetaan vaikeudet yhdessä, Lipponen sanoo.

Ikäihmisille mieluisaa toimintaa

Vapaa-ajan toiminnan järjestäminen ikääntyneille lisäsi tutkimuksissa heidän selviytymiskykyään. Olennaista on se, että aloite lähtee ihmisistä ja toiminta on juuri heille sopivaa, ja siihen liittyy mukava porukka.

– Yhdistystoiminta vaalii resilienssiä ikääntyessä ja leskeksi jäädessä. Eläkeläisyhdistykset järjestävät monenlaisia retkiä teatteriin ja muihin kohteisiin. Vastoinkäymisessä on tärkeää huomata, mitä voin itse tehdä tässä tilanteessa. Voin auttaa muitakin, en vain olla avun kohteena, Lipponen kertoo.

Pienetkin asiat voivat lisätä resilienssiä. Kun vanhainkodissa hoitaja toi vanhuksen huoneeseen kasvin ja pyysi häntä hoitamaan sitä, tehtävä toi merkityksellisyyttä vanhuksen elämään. Huomattiin, että kasveja hoitaneiden vanhusten vointi parani ja kuolleisuus laski.

Hollannissa hyvinvointivalmentajat kävivät vanhusten kodeissa haastattelemassa heitä heidän terveydentilastaan ja kiinnostuksen kohteistaan. Jos vanhus mainitsi pitävänsä kalastuksesta, häntä autettiin pääsemään kalaan. Näin vanhukset liittyivät yhteisöön ja heidän resilienssinsä parani, jolloin huomattiin, että terveydenhoitokulut laskivat.

– Suomen rannikkoruotsalaisten hyvinvointi on parempi kuin muualla maassa. Yksi selitys tähän on kuorolauluharrastus, joka parantaa resilienssiä antamalla merkityksellisyyttä elämään sekä mukavia kavereita. Huumori on myös tärkeä tekijä, Lipponen sanoo.


Resilienssi tarkoittaa selviytymiskykyisyyttä

Psykologian ammattisanastoon kuuluva resilienssi merkitsee selviytymiskykyisyyttä. Se tarkoittaa henkistä vahvuutta ja joustamiskykyä, vaikeuksien kohtaamista ja niistä selviytymistä sekä kykyä ponnahtaa takaisin vastoinkäymisistä.

Kielitoimiston neuvonta suosittelee resilienssistä käytettävän suomennosta selviytymiskykyisyys. Se merkitsee suunnan muuttamista ja on vahvuus, jota voi kasvattaa, kun pitää kohdata vaikeuksia. Siihen kuuluu myös avun pyytäminen, kun sitä tarvitsee. Tässä se eroaa suomalaisesta sisusta, joka tarkoittaa yksin yrittämistä ja usein jääräpäisyyttä.

 

Teksti: Pirjo Lääperi
Tunne & Mieli 1/2016

Tilaa lehti

 

 

Aloin parantua, kun otin vastuun elämästäni

Psykiatrinen sairaala oli Päivi Rissaselle pitkään turvapaikka, mutta tarkoituksen löytämisen kautta valaistui toisenlainen tie. Valonkantajana toimi hoitaja, joka oli valmis kohtaamaan Rissasen tunnetasolla, ei vain hoidettavana potilaana.

Päivi Rissanen vietti vuosikausia potilaana mielisairaalassa. Marraskuussa hän väitteli valtiotieteen tohtoriksi tässä Helsingin yliopiston salissa.

Päivi Rissanen vietti vuosikausia potilaana mielisairaalassa. Marraskuussa hän väitteli valtiotieteen tohtoriksi tässä Helsingin yliopiston salissa.

Päivi Rissanen seisoo Helsingin yliopiston päärakennuksessa ja katsoo isoa tyhjää salia. Jännitys nousee, hän näkee mielessään jo perheenjäsenet ja ystävät eturivissä. Vahtimestari tiedustelee hämmentyneenä, minkä takia Rissanen halusi tilan nähdä?

– Väittelen tohtoriksi marraskuussa, Rissanen vastaa ja häntä hymyilyttää. Mielessään hän ajattelee, kuinka elämä voi yllättää. Kaikkien kuluneiden kipeiden ja vaativien vuosien jälkeen hänestä tulee tohtori. Väitöskirja käsittelee häntä itseään, se on autoetnografia hänen omasta paranemisestaan.

– Kai sitä voisi jonkinlaiseksi itsekeskeisyydeksikin kutsua, tehdä nyt omasta elämästään väitöskirja, Rissanen sanoo teekuppinsa yli, mutta nauraa puolivakavissaan sanojensa päälle.

Juuri kokemuksellisuus tekee väitöskirjasta arvokkaan ja ainutlaatuisen. Päivi Rissaselta on mennyt erilaisten haastavien mielenterveysongelmien parissa parikymmentä vuotta elämästään. Toipumisen aikaakin on takana jo kymmenkunta vuotta, mikä on antanut perspektiiviä katsoa elämänsä tapahtumia kauempaa ja peilata itseä potilaan ja tervehtyneen roolista käsin.

Diagnoosiviidakko

Päivi Rissanen kärsi nuoruudessaan monenlaisista oireista. Syömishäiriö ja oppimisvaikeudet tekivät opiskelusta ja muusta elämästä takkuista. Kainuussa syntyneen ja Savon kautta Keravalle päätyneen nuoren naisen lukihäiriöstä tiedettiin kouluissa, jotka vaihtuivat usein. Sitä ei ymmärretty, että lukihäiriö voi liittyä myös numeroihin, joiden kanssa Päivillä oli hankalaa.

Hän kuitenkin selviytyi eteenpäin ja pääsi yliopistoon opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa. Mielenterveysongelmista huolimatta hän valmistui valtiotieteen maisteriksi vajaassa kuudessa vuodessa ja pääsi työhön sosiaalitoimeen.
Päivin psyykkiset ongelmat pahenivat, kun hänen ystävänsä kuoli äkillisesti. Samaan aikaan työpaikan paineet kasvoivat kestämättömiksi.

Unentarve ja ruokahalu katosivat. Päivi sairastui masennukseen. Osa oireista nimettiin psykoottisiksi.  Pakko-oireetkin vaivasivat, mutta olivat hallittavissa.

Jossain välissä mielenterveysongelmat nähtiin osana persoonallisuushäiriötä, mutta ei Päivillä epävakaata persoonallisuushäiriötä ollut – sitäkään. Eikä skitsofreniaa, joka kulki selityksenä huonoon vointiin pitkän aikaa, ennen kuin oikea syy moninaiseen oireiluun löytyi.

”Haluan pois heti. En kuitenkaan vielä.”

Päivin ensimmäinen hoitojakso kesti neljä kuukautta. Siitä lähtien jaksoja on ollut yli neljäkymmentä, niistä lyhyin yhden yön mittainen, pisin liki kaksi vuotta.

– Minulla oli ristiriitainen suhtautuminen sairaalajaksoihin. Oli turvallista asua laitoksessa ja saada hoivaa, mutta en kokenut sitä itselleni oikeaksi paikaksi paranemisen kannalta. Halusin päästä pois, mutta milloinkaan ei ollut kuitenkaan oikea hetki.

Päivi kirjoitti eräällä hoitojaksolla päiväkirjaansa: ”Haluan täältä pois heti. En kuitenkaan vielä.”
Hänell’ on vuosien varrelta kertynyt kokemusta monenlaisista hoitomuodoista ja vielä useammasta mielenterveysalan asiantuntijasta.

– Näen, että hoitoalalla on paljon osaamista, eikä kaikille mielenterveyspotilaille edes pystyttäisi luomaan yhdenlaista hoitopolkumallia. En voi väittää, ettei oma hoitoni olisi ollut oikeanlaista, mutta hoidon oikea-aikaisuus mietityttää. Kuinka siihen voisi vaikuttaa? Minulle paranemisessani ratkaisevinta oli aito kohtaaminen. Se, että tunsin hoitajan oikeasti välittävän minusta. Prosessini käynnistyi, kun hän kysyi minulta tulevaisuuteni muuttavan kysymyksen.

”Päivi, haluatko viettää loppuelämäsi sairaalassa?”

Kysymys havahdutti Päivin pohtimaan oman asenteensa merkitystä toipumisessaan.
– Siihen asti minua oli hoidettu ja autettu potilaana, mutta tuo hoitaja käänsi asian toisin päin. Hän haastoi minut löytämään itse ne asiat, joista olisi apua.

Päivi ja hoitaja ryhtyivät tekemään yhdessä monenlaisia asioita.
– Se oli alkuun kuin pimeässä nyrkkeilyä. Tärkeää kuitenkin oli, että hän ei jättänyt minua yksin. Kokeilimme kaikkea mieleen tulevaa, luovia juttua ja konkreettisempia menetelmiä. Oleellista oli, että otin itse vastuuta tekemisistäni. Aiemmin olin ollut hankala ja turhautunut potilas. Kun aloin osallistua omaan hoitooni, muuttui myös asenteeni.

Omahoitaja otti vahvasti kantaa myös Päivin viimeiseen diagnoosiin.
”Ei sinulla mitään skitsofreniaa ole. Oikeastaan sinussa ei ole kummoista vikaa. En minä hoida sinua enää, sinun tulee hoitaa itseäsi Päivi. Mieti, kuinka voisit auttaa itseäsi.”

Oli pitkälti omahoitajasuhteen ansiota, että Päivi ryhtyi jatko-opiskelijaksi.
– Vuosien varrella minulle oli tarjottu kuntoutukseksi kaikenlaista, kuten papiljottien pakkaamista ja poppanan tekoa, mutta lisensiaattityön tekeminen toimi minulla parhaiten. Mielestäni psyykepotilailla pitäisi olla yhtäläinen oikeus yrittää ja epäonnistua kuin niin sanotusti terveillä ihmisillä. Ei heidän kuntoutustaan pitäisi rajoittaa askartelukerhoihin tai simppeleihin työtehtäviin. Niilläkin on tietenkin paikkansa, mutta jos potilaalla on haave jostain häntä inspiroivasta tekemisestä, pitäisi sen toteutumista tukea paremmin.

Kohtaamisen parantava voima

Vantaanjoen rannalla istuu kaksi naista. On kulunut vuosi Päivin sairaalasta pääsystä. He juhlivat paranemista syömällä irtokarkkeja yhteisestä pussista.

– Istuttiin siinä yhdessä keskustelemassa menneistä vuosista. Juhlittiin uutta, alkamassa olevaa elämääni. Kohtaamistamme. Se tuntui hyvältä ja tuntuu yhä. Hoitajan ei tarvitse kertoa potilaalle itsestään yksityisasioita ollakseen läheinen. Aito läsnäolo ja kuunteleminen riittää.

Päivin lisensiaattityö valmistui vuonna 2005, ja sen pohjalta tehty kirja Skitsofreniasta kuntoutuminen vuonna 2007.

Näihin aikoihin hän aloitti psykoterapian, jossa selvisi syy vuosien oireiluun ja hoitojen tehottomuuteen.  Hänellä todettiin dissosiatiivinen identiteettihäiriö.

paivi-rissanen-300dpi-10

Päivin työpari Jouni Puumalainen onnittelee tuoretta tohtoria.

Samalla syy hoitojen tehottomuuteen selvisi. Skitsofrenia-diagnoosi lensi roskiin. Dissosiaatiohäiriöt ovat joukko mielenterveyden häiriöitä. Niille on ominaista se, että tunteet, ajatukset, aistimukset ja teot eivät toimi yhteistyössä keskenään. Tämän seurauksena potilas saattaa esimerkiksi olla muistamaton tekemisilleen. Dissosiaatiohäiriön taustalla on aina trauma.

Tänä päivänä Päivi työskentelee Mielenterveyden keskusliitossa päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa ja kokemusasiantuntijuuden kehittäjänä. Hän kirjoittaa artikkeleita, käy puhumassa sairaudestaan ja kuntoutumisestaan sekä osallistuu työpajoihin ja työryhmiin.

Suurin ajankohtainen asia on kuitenkin juuri valmistunut väitöskirja.
– Sitkeydellä ja uudelleen asiaan palaamisella onnistuin siinäkin. En vain halunnut millään antaa periksi. Lopulta professori veti anteeksipyytäen takaisin kehotuksensa keskittyä runojen ja päiväkirjan kirjoittamiseen. Nykyään meillä on vankka keskinäinen arvostus välillämme, sama professori toimi myös kustoksena väitöstilaisuudessani, Päivi hymyilee.

Hänen elämäänsä mahtuu nyt paljon hyviä asioita, eikä hän pelkää enää.
– Pystyn luottamaan nyt siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Nautin elämäni eri puolista. Olen löytänyt liikunnan ilon ja saanut uusia ystäviä. Mutta kyllä minä aina välillä ihmettelen, kuinka minä tänne asti oikein pääsin?

 

 

Autoetnografia on etnografian alalaji, joka tarkastelee kulttuuria tutkijan omakohtaisesta positiosta käsin (Moisander&Valtonen 2006: 63-67). Autoetnografisessa tutkimuksessa tutkija asettuu osaksi tutkimaansa sosiaalista yhteisöä ja luo kertomusta, jossa hänen oma näkökulmansa limittyy toisten yhteisön jäsenten äänien lomaan. Autoetnografinen kerronta on siis sekä henkilökohtaista että jaettua.

 

Teksti: Marika Rosenborg
Kuvat: Perttu Saralampi

 

Tunne & Mieli 6/2015

Tilaa lehti

 

 

Osallistu MIPAn hyvinvointikyselyyn

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelman, MIPAn hyvinvointikyselyllä kerätään tietoa järjestöjen erilaisiin toimintoihin ja palveluihin osallistuvilta ihmisiltä. Vastauksia toivotaan etenkin henkilöiltä, jotka etsivät verkosta tietoa, apua tai tukea omaan tai läheisen elämäntilanteeseen.

Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa järjestöjen toiminnan ja palveluiden tavoittamien kansalaisten hyvinvoinnin vajeista ja palvelutarpeita.

Tutkimukseen pääset osallistumaan täyttämällä hyvinvointikyselyn verkossa. Kysely sisältää kysymyksiä järjestötoiminnasta ja palveluista sekä elämäntilanteesta ja siinä mahdollisesti vaikeuksia tuottavista tekijöistä. Kyselyssä on mahdollisuus antaa myös sanallista palautetta järjestöjen palveluista. Kyselyyn vastaaminen vie aikaa noin 15–30 minuuttia.

Vastauksesi ja mielipiteesi antavat arvokasta tietoa järjestöjen toiminnan kehittämistä varten. Vastaaminen tapahtuu nimettömästi ja on täysin vapaaehtoista. Aineistoa analysoidaan luottamuksellisesti, niin ettei ketään vastaajaa voida tunnistaa.

MIPA on kymmenen päihde- ja mielenterveysjärjestön sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteinen hanke, jota rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa järjestöjen tutkimustoiminnan yhteistyötä, laatua ja vaikuttavuutta. Hankkeessa toteutetaan kuusi yhteistä tutkimushanketta, jotka kohdistuvat järjestöjen toimintaan, toiminnan tavoittamien ihmisten elämäntilanteeseen sekä vertaisuuteen ja kokemusasiantuntijuuteen järjestöissä.

Hyvinvointikyselyyn pääset vastaamaan tästä >>

 

Lisätietoja:

Jouni Tourunen
Tutkimuspäällikkö
A-klinikkasäätiö
p. 040-1368058
jouni.tourunen(at)a-klinikka.fi

Tietoa MIPA-hankkeesta

Vuodenvaihde tuntuu mielenterveyskuntoutujan kukkarossa

Mielenterveyden keskusliiton lakimies Merja Karinen kokosi mielenterveyskuntoutujien kannalta keskeiset vuoden 2016 lakimuutokset. Parannuksia on tullut kuntoutukseen, kustannusten nousua puolestaan erilaisiin omavastuihin.

Oikeus Kelan lääkinnälliseen kuntoutukseen laajenee

Kelan vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen saaminen ei enää edellytä, että hakija saa myös korotettua tai ylintä vammaisetuutta. Vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen nimi muuttuu vaativaksi lääkinnälliseksi kuntoutukseksi.

Kuntoutuspsykoterapian korvaustaso nousee

Tämän vuoden alusta kuntoutuspsykoterapiakorvauksen määrä on sama sekä nuorille että aikuisille. Korvaustasoja on vain yksi eikä terapeutin koulutustaso vaikuta maksettavan korvauksen määrään. Kela maksaa yksilöterapiasta korvausta 57,60 euroa per kerta.

Takuueläke nousee, muut Kelan eläkkeet pienenevät 0,4 %

Tänä vuonna täysi takuueläke on 766,85 €/kk.

Kansaneläkeindeksiin sidotut etuudet kuten kansaneläke, vammaisetuudet, perhe-eläke, lastenhoidon tuet, työttömän perusturva ja sairasvakuutuksen vähimmäispäivärahat pienenevät 0,4 %.

Lääkekorvauksiin 50 euron alkuomavastuu

Kelan korvaamista lääkkeistä saa sairasvakuutuslain mukaisen korvauksen vasta, kun vuotuiset lääkekustannukset ylittävät alkuomavastuun, joka on 50 euroa kalenterivuodessa. Muutos ei koske alle 18-vuotiaita.

Alkuomavastuu kerryttää kuitenkin lääkkeiden vuosiomavastuuta eli ns. lääkekattoa. Lääkekatto on tänä vuonna 610,37 euroa.

Lääkkeiden peruskorvaus nousee 35:stä 40 %:iin. Alempi (65 %) ja ylempi (100 %) erityiskorvaus säilyvät ennallaan.

Ylemmän erityiskorvausluokan lääkekohtainen omavastuu nousee kolmesta 4,50 euroon. Vuosittaisen lääkekaton ylityksen jälkeen omavastuu nousee 1,50 eurosta 2,50 euroon.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut nousevat

Asiakasmaksuasetuksessa säädetään palvelujen enimmäismaksu. Asiakasmaksujen periminen ja niiden suuruus enimmäismaksujen rajoissa kuuluvat kunnan harkintavaltaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen enimmäismääriä korotetaan indeksikorotuksilla: kansaneläkeindeksin mukaan korotettaviin euromääriin tulee 1,74 prosentin korotus ja työeläkeindeksin mukaan korotettaviin 1,78 prosentin korotus. Indeksikorotus koskee kaikkia asiakasmaksuasetuksessa olevia maksuja ja tulorajoja.

Asiakasmaksujen lisäksi indeksillä tarkistetaan maksukattoa, omaishoitajan vapaan aikaista maksua ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan vähimmäiskäyttövaraa.

Lisäksi tasasuuruisiin asiakasmaksuihin tulee 27,5 prosentin erilliskorotus.

Matkakorvausten omavastuu nousee

Kelan korvaamien matkojen omavastuu nousee 16 eurosta 25 euroon yhteen suuntaan tehdyltä matkalta. Matkakorvausten vuotuinen omavastuu osuus eli matkakatto nousi 272 eurosta 300 euroon.

Yle-vero poistuu noin 300.000 pienituloiselta

Pienimmän maksuunpantavan veron määrää korotetaan 51 eurosta 70 euroon. Alin tuloraja, jolla Yle-veroa aletaan maksaa, nousee 7 500 eurosta noin 10 300 euroon vuodessa. Näin noin 300 000 pienituloista jää Yle-veron maksuvelvollisuuden ulkopuolelle.

Keliakiaa sairastavien ruokavaliokorvaus poistuu

 

Muita muutoksia 2016

Lastensuojelun kiireellistä sijoitusta koskevat muutokset 1.1.2016

Osa uuden sosiaalihuoltolain yhteydessä muutetuista lastensuojelulain säännöksistä tulee sovellettavaksi vuoden 2016 alusta. Heti vuoden alusta tulevat voimaan lastensuojelun kiireellistä sijoitusta koskevat lastensuojelulain muutokset.

Isyyslaki uudistuu

Isyyden voi tunnustaa jo äitiysneuvolassa.

Uusi työtapaturma- ja ammattitautilaki voimaan

Työtapaturmia ja ammattitauteja koskevat säännökset on koottu nykyisistä kolmesta laista yhdeksi uudeksi työtapaturma- ja ammattitautilaiksi.

Vuorotteluvapaan kesto lyhenee

Vuorotteluvapaan ehdot muuttuvat. Vuorotteluvapaan kesto lyhenee ja enimmillään vapaata saa 180 kalenteripäivää. Vuorotteluvapaalle jääminen edellyttää jatkossa 20 vuoden työhistoriaa. Lisäksi jatkossa vuorottelukorvauksen taso on kaikilla 70 prosenttia työttömyyspäivärahasta.

Tuomioistuinmaksuja korotetaan 1.1.2016 alkaen

Nykyisin ilmaisina käsiteltävistä asioista muuttuvat maksullisiksi mm valitukset, jotka koskevat verotusta ja julkisia maksuja kuten pysäköintivirhe- ja terveyskeskusmaksuja. Oikeudenkäyntimaksut nousevat asiasta ja tuomioistuimesta riippuen yleisesti 50 – 500 euroa.

Vähävarainen vapautuu edelleen tuomioistuinmaksuista. Jatkossakaan maksuja ei peritä perustoimeentuloa eikä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevissa valituksissa.

 

Lakimies Merja Karinen, Mielenterveyden keskusliitto

 

Mielenterveyden keskusliitto on valtakunnallinen kansalaisjärjestö, joka haluaa luoda jokaiselle mielenterveyden häiriöön sairastuneelle mahdollisuuden kuntoutumiseen. Se tarjoaa koulutuksia, neuvontapalvelua ja sopeutusvalmennusta kuntoutumisen polulle – kohti toimivaa arkea ja työelämää. Liitto ajaa mielenterveyspotilaiden, mielenterveyskuntoutujien ja heidän läheistensä oikeuksia yhteiskunnassa. Mielenterveyden keskusliittoon kuuluu noin 160 vapaaehtoisvoimin toimivaa jäsenyhdistystä, joihin kuuluu 17 000 henkilöjäsentä.

Mielenterveyden keskusliiton toiminnan päärahoittaja on Raha-automaattiyhdistys.